Alavutelaisella Petri Peuralalla oli ikää viitisentoista vuotta, kun hän sai tarttua ensi kerran moottorisahaan.
Lupa heltisi Erkki-isältä, jonka kaverina poika oli kulkenut metsähommissa ja puunkaatotöissä miltei polvenkorkuisesta saakka.
– Pikku hiljaa isän töissä vaatimustaso koveni. Iän karttuessa hän alkoi tarvita enemmän ja enemmän apuja varsinkin haastavimmissa puunkaadoissa. Siitä se sitten lähti, tämä minun urani, Peurala summaa.
Suoritettuaan arboristin pätevyyden Ähtärin Tuomarniemen ammattioppilaitoksessa vuonna 2015 Peurala perusti toiminimen MetsäPetri vuonna 2016.
– Niin sanotusti oikealta ammatiltani olen maatalouslomittaja. Koska puunkaadot ovat paljolti kevääseen ja syksyyn painottuvaa sesonkihommaa, on hyvä olla olemassa toinenkin työ, Peurala tietää.
Erityisosaamisena ongelmatapaukset
Peurala kaataa keikkaluontoisesti puita siellä, missä kaatoapuja milloinkin kaivataan. Työreissut sijoittuvat pääosin Alavuden, Kuortaneen ja Ähtärin rajojen sisäpuolelle.
– Joskus tulee lähdettyä pidemmällekin. Vähän aikaa sitten kävin Muuramessa kaatamassa liki 34-metrisen kuusen, Peurala kertoo.
Hänen erikoisalaansa ovat edellä mainitun kaltaiset niin kutsutut ongelmapuut.
Peurala kutsutaan hätiin esimerkiksi silloin, kun pihapuu pääsee huonoon kuntoon, puu kasvaa vaarallisessa paikassa tai kaato vaatii erityistoimenpiteitä.
Tarvittaessa Peurala pätkii puut pölleiksi tai vaikka klapeiksi asti. Omat pojat häärivät usein keikoilla apumiehinä.
– Työtehtävät ovat hyvin vaihtelevia, mitään keskimääräisen tyypillisiä keikkoja ei oikeastaan ole. Yleensä teen niin sanottuja suorakaatoja, mutta niiden lisäksi käyn paikoissa, joissa kaato vaatii puuhun kiipeämisen.
Moottorisahan kanssa puunlatvassa tasapainoilu kuulostaa maallikon korvaan hurjalta, vaikka turvavarusteet viimeisen päälle kunnossa olisivatkin.
– Kyllähän tämä toki aika vaarallinen ammatti on. Todennäköisin riski on puun alle jääminen suorakaatoja tehdessä. Itsellenikin on muutamia läheltä piti -tilanteita sattunut ja kerran meni olkapää sijoiltaan, mutta aika vähällä olen selvinnyt, Peurala arvioi.
Yrittäjän harrastuksetkaan eivät ole maanläheisimmästä päästä.
– Käyn kesäisin säännöllisesti hyppäämässä kavereiden kanssa laskuvarjolla Alavuden ilmailukerholla. Hyppyjen jälkeen ei puun latvassa enää niin huimaa, Peurala muotoilee.
Vapaa-aikaa ei silti liiaksi ole, sillä ongelmapuiden kaatoihin erikoistuneita ammattilaisia on alueellamme vähän.
– Omalta alueelta tiedän vain muutaman kollegan. Uusia, varsinkin nuoria tekijöitä tietysti kaivattaisiin, mutta ainakin tällä hetkellä metsäkonepuoli taitaa houkuttaa enemmän.
Riskit eivät aina näy päälle päin
Vaikka oman kotitalon vieressä seisova puuvanhus näyttäisi päällisin puolin hyvinvoivalta, voi totuus olla toisenlainen.
– Silloin tällöin käy niin, että käyn kaatamassa asiakkaan pihapuun ja totean samalla, että toinenkin puu olisi syytä kaataa. Ihmiset tunnistavat melko hyvin riskipuut, mutta välillä siinä vaaditaan ammattilaisen silmää. Puut saattavat ajan kuluessa lahota sisältä tai vaikkapa salama voi aiheuttaa halkeaman, joka sitten aiheuttaa kaatumisriskin, Peurala selvittää.
Mikäli omalla tontilla seisovan puun tilanne mietityttää, ei sitä välttämättä tarvitse lähteä siltä seisomalta kaatamaan.
– Teen tarpeen mukaan maksuttomia arviointikäyntejä. Silloin katson tilannetta ja pohdin asiakkaan kanssa, miten kannattaisi toimia, Peurala kertoo.
Konkarisahurin mukaan fyysisesti raskaan työn parhaita puolia on juuri erilaisten ihmisten kohtaaminen.
Yli 20 vuotta lähialueilla urakoineelle Peuralalle on kertynyt vakioasiakaskuntaa varsinkin iäkkäämmän väestön keskuudesta.
– Minulla on vanhoja tuttuja asiakkaita, joiden luona käyn muutaman puun kaatamassa joka kevät. Jos työkeikalla tarjotaan vielä kahvit ja vaihdetaan kuulumiset, niin mikäs sen mukavampaa, yrittäjä myhäilee.
– Aion jatkaa valitsemallani tiellä niin kauan kuin vain kroppa kestää. Kun saa hankalan puun turvallisesti kaadettua ja kaikki sujuu nappiin, siitä tulee hieno helpotuksen tunne. On helppoa tykätä työstä, jossa tietää olevansa hyvä.
