Kolumni

Pel­lei­ly on ajat­te­le­ma­ton­ta

Kaikki ovat varmasti kuulleet pelleistä – eipä tiedolta voi oikein välttyäkään. Erityisesti Yhdysvalloissa pelleksi pukeutuvien ihmisten on sanottu säikytelleen muita. Jotkut pellet ovat lähteneet jahtaamaan ihmisiä, toiset ovat vain seisoneet tienvarressa ja tuijottaneet. Joillakin on mukanaan pesäpallomailoja tai jotain muuta kättä pidempään.

Erikoisinta koko ilmiöstä tekee sen, ettei kukaan oikeastaan tiedä, miksi ja miten se on saanut alkunsa. Yhden lähteen mukaan kaikki alkoi mainoskikasta, jossa yritettiin herättää ihmisten huomio uudelle kauhuelokuvalle, joka ilmeisesti julkaistaan tämän vuoden puolella, ainakin Yhdysvalloissa. Kauhuelokuvan pahiksena on pelle. Mainoksen saatua mediahuomiota jotkut ihmiset ilmeisesti pitivät pelleksi pukeutumista ja muiden säikyttelyä kadulla hyvänä ideana tappaa aikaa, ja ilmiön saadessa yhä enemmän ja enemmän mediahuomiota, myös pellet lähtivät leviämään.

Säikyttelyssä tai pienessä kujeilussa ei ole mitään väärää itsessään – kunhan sen tekee oikeassa ympäristössä oikeille henkilöille. Tuntemattomien säikyttely pimeillä kaduilla on sen sijaan vain tyhmää toimintaa.

Pellejen pelkääminen ja Coulrofobia, eli nimenomaan pellefobia, ovat luonnollisia ja yleisiä. Siihen liittyy yleensä vahvasti pellejen inhimillisyys, onhan kyseessä kuitenkin vain maskeerattu ihminen, ja tunteiden näyttäminen. Voimakkaan meikin alta ei tunteita tai eleitä näy huolimatta selvästä inhimillisyydestä, joka koetaan uhkaavaksi.

Eniten koko ilmiössä huolettaa ihmisten ajattelemattomuus. Pelleksi pukeutuminen ja muiden säikyttely on vaaraksi sekä itselleen että muille, jos joku säikytelty päättää vetää itsesuojelun överiksi tai jos säikytelty säikähtää todella pahasti. Tuskin menee kauan siihen, kunnes ensimmäinen pelleksi pukeutuja saa surmansa tai loukkaantuu vakavasti tai uhri saa vaikkapa sydänkohtauksen. Pieni säikyttely tuskin on ihmishengen arvoinen.

Kiihkoilija, oman elämänsä maisteri