Istun kesämökin terassilla ystäväni kanssa. Juttelemme paljon elämästä, ja samalla käki kukkuu jossain kauempana. Vanhan runon mukaan, minkä kuulin vuonna 2007, Luoja suo meille niin paljon vuosia, montako kertaa kuulemme käen kukkuvan. Kuuntelen kukkumista keskustelumme lomassa, eikä kummastakaan tule loppua. Hymyilen ja katson auringonlaskua.
Puolipilvinen päivä Alavuden keskustassa. Ryskööt, kojuja, ja lämmintä tunnelmaa kylmästä kesästä huolimatta. Olin tänä vuonna katusoittelemassa Kyntäjän kauppakeskuksen edessä, molempina päivinä.
Vaikka olen katusoitellut ennenkin, niin ensimmäinen katusoittelu Rysköillä osoittautui antoisammaksi mitä odotin. Tapasin paljon ihmisiä, sain soitella ja laulaa tuttuja kappaleita, ja onneksi välillä aurinko pilkahteli. Lisäksi moni rakas ystäväni jäi juttelemaan kanssani soittelun jälkeen.
Tänä kesänä vietin omituisen juhannuksen: ihan yksin mökillä. Kuulostaa oudolta, mutta halusin omaa aikaa. Joskus sitä vain tarvitsee, pitkän sekä rankan työviikon jälkeen.
Oppii paremmin tuntemaan omat tarpeensa, ja sen mitä tarvitsee. Kuuntelemaan itseään ja omaa sisintänsä, kuten sanotaan Irwinin laulussa Maailma on kaunis.
Pakko siis päästä mökille: saunomaan, uimaan, grillaamaan, nauttimaan! Rysköillä huomasin, että en voi pitää oletuksena, että olisin ensi vuonna paikalla, kuka tietää, pääsenkö Rysköille ensi kesäksi. Siksi tämän kesän iloja ei voi ottaa itsestäänselvyyksinä. Suomen kesä menee niin nopeasti ohi, eikä tällaisia hetkiä voi ikuistaa vaikkapa kameralla.
Siis nautitaan! Oikein rentouttavaa ja ikimuistoista kesää!
Teemu Sytelä, opiskelija