Pääsiäinen koostui useammasta juhlapyhästä ja toi mukavan katkon kevään työkiireisiin. Oli aikaa itselle ja läheisille.
Uskon, että monille muillekin on käynyt niin kuin meille, että arkisin tulee pidettyä yhteyksiä kauempana asuviin sukulaisiin lähinnä puhelimen ja sosiaalisen median kautta. Kyläilyt jäävät vähiin puolin ja toisin. Useamman päivän lomanen antoi mahdollisuuden sukulaisten tapaamiseen kasvotusten.
Tällä kertaa kävi niin, että saimme isännöidä useampia rakkaita ja läheisiä vieraita jokaisena pyhänä. Koimme monta mukavaa ja rentouttavaa hetkeä kuulumisten vaihdon merkeissä. Taas kerran tuli mieleen, miksi näitä hetkiä tulee järjestettyä niin harvoin.
Toisaalta tuli mieleen, että olisi ollut kiva jutella pidempäänkin. Varsinkin ikääntyneemmät sukulaiset, jotka eivät käytä sosiaalista mediaa, jäävät helposti sivuun. Ajatellaan, että asia on kaikkien tiedossa, kun siitä on mesessä juteltu. Kasvotusten kohdatessa tiedonvälitys ei ole kiinni sähköisten viestimien käyttötaidoista. Hymiöiden sijaan voi nähdä aidot reaktiot ja ilmeet.
Vierailleen haluaa tietysti tarjota parasta. Se vei emännän keittiöön. Teimme ennakkoon ison osan valmisteluista niin, että ehdin itsekin istahtaa seurustelemaan. Kokkaus oli myös rentouttavaa puuhaa, kun siihen keskittyi. Vaikka reseptit olivat tuttuja, kokeilin jotain uuttakin. Nautin kotoilun tarpeesta ja tunteesta.
Sukulaisia ja ystäviä pitää helposti itsestäänselvyyksinä. Heidät saa koolle tai ainakin puhelimen päähän silloin, kun haluaa. Täytyy muistaa, ettei niin ole kaikilla. Vapaa-ajallaan sitä helposti tulee vetäytyneeksi omiin oloihinsa. Jos kuitenkin aikoo välttyä yksinäisyydeltä, omat ihmissuhteetkin on hoidettava.
Eeva-Liisa Kulju