Kun koulutkin ovat aivan loppusuoralla, niskavilloissa alkoi pistellä terveystiedon tunnin seksuaalikasvatus. Suurimmaksi osaksi se oli aivan paikkaansa pitävää. Kuitenkin kirjassa oli virheellisesti väitetty seksuaalisia suuntautumisia olevan vain kolme – hetero, homo ja bi.
Tietysti kolme edeltävää ovat hyväksytyimpiä ja tunnustetuimpia suuntautumisia, mutta siitä huolimatta ei erilaisen identiteetin omaavia tulisi opetuksessa syrjiä. On olemassa aseksuaaleja, demiseksuaaleja, panseksuaaleja ja vaikka miten monia muita, riippuen siitä, miten haluaa itse itsensä määrittää ja lokeroida.
Vaikkei kaikista suuntautumisista olisi koskaan kuullutkaan, ei niitä silti pitäisi sulkea pois. Sitähän sanotaan, että erityisesti yläasteiässä nuoret ovat epävarmoja itsestään ja identiteetistään, seksuaalisuudesta puhumattakaan.
Valmiiksi epävarmalle nuorelle on varmasti helpotus todeta, että myös omat henkilökohtaiset mieltymykset, jotka eivät rajoitu pelkkään homo-hetero-bi- ajatteluun, ovat aivan yhtä normaaleja ja oikeita, ja samalla lailla tuntevia on muitakin.
On hienoa, että Suomen kouluissa kerrotaan ehkäisystä. Joissakin maissa kyseiset asiat puuttuvat opetuksesta kokonaan. Tässäkin asiassa voisi katsetta kuitenkin avartaa heteronormatiivisuudesta. Olisi paikallaan muistuttaa nuoria siitä, että sukupuolitaudeilta suojautuminen on tärkeää myös muissa kuin heterosuhteissa.
Opetuksen suhteen pitäisi nostaa päätä ja kertoa asioista monipuolisemmin, pelkästään tasa-arvon ja moraalinkin nimissä. Onhan koulu valmistumista tulevaan. Toki paljon on tapahtunutkin verrattuna siihen aikaan, kun nyky-yläasteelaisten vanhemmat olivat samanikäisiä ja saivat koulussa seksivalistusta. Silloin ei homoista oppitunneilla puhuttu, ja moni taisikin törmätä asiaan ensimmäisen kerran, kun Freddy Mercury kuoli.
Kiihkoilija, oman elämänsä maisteri