Pissattaa ihan kauheesti! Olisi pakko päästä asioille just nyt heti, mutta ei pysty, ei vain pysty ei, pelottaa ihan liikaa… Jos Stephen King kuvailisi kauhua kirjassaan, se olisi kai juuri tällaista lamauttavaa pelkoa – pelkoa jostain, mitä en oikein ymmärrä.
Rakkaimman lämmin halaus vähän tuo helpotusta tähän jäätävään ahdistukseen, mutta välillä on pakko nostaa kytkintä ja hipsiä pakoon suihkukaappiin… Niin, suihkukaappiin, se pystyy luomaan muutamaksi sekunniksi maagisen suojakentän ulkosalla vapaana riehuvaa pahaa vastaan.
Mutta kuitenkin se rakkaan läheisyys suo sen parhaimman turvan ja onneksi hänellä on aikaa minulle ja auttaa minut tämän yli taas kerran. Tiedän pahan lopulta taas lähtevän omille teilleen melkein vuodeksi, niin se on aina ennenkin tehnyt, mutta sieltä se taas palaa, pelottaa…
Jotenkin näin meidän paimenkoira Rhina ottaa vuoden vaihtumisen vastaan. Ei hänkään ole aina pelännyt paukkuja ja on saanut oppia niiden sietämiseen. Ei se pyssyn pamaus, vaan nuo raketit ja pommit. Se yksi lenkki muutamaa päivää ennen vuodenvaihdetta ja yllätyksenä lähellä ammuttu ilotulite herätti pelkotilan, josta on vaikea oppia eroon.
Ja ei meidän hauva ainut paukuista tärisevä eläin ole. Kyllä monessa hevostallissakin musiikki pauhaa radiosta läpi uudenvuodenyön ja omistajan vuosi vaihtuu tallissa heppoja rauhoitellen.
Eläimet aistivat lähistön paukut eri tavalla kuin vaikka televisiosta kuuluvat paukut, ei Rhina korvaansa lotkauta telkun ilotulituksille – ei sieltä tule samoja pelottavia korkeita taajuuksia korviin.
Jukka Tanttari,
alavutelainen musiikintekijä
PS: Rhina toivoo pussin pohjalle unohtuneiden paukkujen säästämistä mökkikauden päättäjäisiin järven rannalle tai seuraavaan uudenvuodenaattoon kello kuuteen.