Yksi nykyajan kiperistä kysymyksistä on, miten maaseudulle saataisiin lisää työpaikkoja?
Vaikka usein sanotaan, että menneisyyteen ei saisi liiaksi takertua, niin maatalouden rakennemuutoksen työelämässäni nähneenä on vaikea olla muistelematta vanhoja hyviä aikoja. Maa-ja metsätalouden työpaikat ovat valaiseva esimerkki siitä, minkälainen työpaikkojen ”aarreaitta” maaseutu aikoinaan on ollut.
Aloitin maatalouslomittajan työt vuonna 1990. Silloin entisen Töysän kunnan alueella oli vielä lähemmäs sata lypsykarjatilaa. Nyt niitä on samalla alueella toiminnassa enää alle kymmenen. Vaikka tilojen keskikoko toki onkin selvästi kasvanut ja ne työllistävät paljon muitakin ammattiryhmiä, niin työpaikkojen määrä kokonaisuudessaan on selvästi laskenut.
Menneinä vuosikymmeninä koko Suomi sivukyliä myöten oli siis täynnä pieniä maatiloja ja sen myötä tarvittiin myös kyläkouluja ja -kauppoja ymv. Ei tarvinnut matkustella kaupunkeihin työpaikkojen perässä, kun se useinkin löytyi kotoa. Vaikka leipä ei aina ollut kovin leveää, niin sitä kuitenkin kotipelloilta saatiin.
Nyt on aivan toisenlainen tilanne, kun työpaikat ovat siirtyneet kaupunkeihin. Pitäisi saada kunnianpalautus pienille maatiloille ja omavaraistaloudelle, mutta juuri tällä hetkellä se näyttää melko epätodennäköiseltä.
Toinen tämän ajan erityispiirre on se, että asiat pyritään hoitamaan sähköisesti ja vanhan ajan asiakaspalvelu on yhä vaikeammin saavutettavissa.
Nuoret, jotka ovat pienestä pitäen eläneet digitaalisessa yhteiskunnassa, pärjäävät sen asian kanssa paremmin, mutta meille keski-ikäisille ja vanhemmille se tuottaa haasteita. Tämä asioinnin ”kasvottomuus” aiheuttaa osaltaan myös sen, että kuntavaaliehdokkaiksi ja muiden yhteisten asioiden hoitamiseen on yhä vaikeampaa löytää vapaaehtoisia.
Älypuhelimet, eri somekanavien käyttö ja tietokonepelit vetävät varsinkin nuorisoa puoleensa enemmän kuin kokouksissa istuminen, josta kaiken lisäksi ei aina kiitosta saa. Eli vaikka kouluopetuksessa varmaan onkin tehty melkoinen digiloikka, niin peruskoulun opetussuunnitelmassa on edelleen hyvä kiinnittää huomiota myös sosiaalisten taitojen ylläpitämiseen.
Ajan haasteista huolimatta päätin kuitenkin lähteä kuntavaaliehdokkaaksi. Mitään suuria lupauksia en pysty antamaan, mutta jos tulen valituksi niin pyrin toimimaan yhteistyöllä kaupungin parhaaksi.
Kattavien koulu- ja terveydenhuoltopalvelujen säilyttäminen Alavudella ja seutukunnalla on yksi päättäjien päätehtävistä.
Pentti Hepojoki (kesk.)
kuntavaaliehdokas
Alavus (Töysä)