Joudun työssäni usein miettimään, että onko lääkärikunnan harkintavalta ihmisten elämästä päätettäessä mennyt liian pitkälle.
Ymmärrän kyllä selvät ja kiistattomiin diagnooseihin perustuvat lausunnot, eikä sellaisista olekaan kysymys. Mutta kun joudutaan tilanteisiin, joissa joudutaan arvioimaan esimerkiksi ihmisten ”mielenterveyttä” suhteessa hänen itsemäräämisoikeuteensa, joudutaan hyvin usein tilanteisiin, joissa helpostiajaudutaan tuohon harkintavallan käyttöön.
Mikä sitten on oikea taho arvioimaan sitä, onko harkintavallan käyttö perusteltua, vai onko se mennyt jo mielivallan puolelle. Näitä tilanteita kun miettii joutuessaan auttamaan asiakkaitaan, edunvalvonnasta huostaanottoon jne., joutuu aika usein törmäämään tilanteisiin, joissa näyttää siltä, että harkintavalta onkin muuttunut mielivallaksi, jossa kaikki inhimillisyys paistaa poissaolollaan ja ihmisten elämästä päätetään vain harkintavallan perusteella.
Näitä tilanteita tulee vastaan huostaanotoissa, edunvalvonnassa ja näihin asioihin littyvissä oikeudenkäynneissä.
Katsokaa ihmiset, että teidän oikeusturvaanne ei loukata perusteettomasti.
Yrjö Paukkunen, lakitoimistoyrittäjä, Alavus