Olen jo vuosia nauranut isälleni, joka aina soittaessaan muistaa kysyä, että onhan meillä perunoita. Yleensä heti puhelun aluksi.

Isälle naureskelu loppui sinä päivänä, kun oma tyttäreni vastasi puheluuni tokaisulla ”oon syöny, ei oo nälkä!”.