Kesäkuinen uutinen jäi mieleen: syöpä pitäisi tunnistaa jo perusterveydenhuollossa – mutta nyt se ei onnistu. Uutisessa todettiin, että Suomessa on Pohjoismaiden alhaisin eloonjäämisennuste syöpätaudeissa.
Uutisessa kerrottiin, että hoidot kyllä toimivat tehokkaasti, mutta ensitieto mahdollisesta syövästä tarvittaisiin jo perusterveydenhuollosta.
Suomessa todetaan vuosittain noin 39 000 uutta syöpää. Vuoteen 2045 mennessä syöpätapausten määrän ennustetaan olevan jo 24 prosenttia suurempi kuin vuonna 2024. Väestön ikääntyminen on yksi keskeisistä syistä kasvuun.
Kaikeksi onneksi syövän hoito on kehittynyt merkittävästi. Tutkimuksen ansiosta syöpä voidaan tunnistaa aikaisemmin, hoitoja kohdentaa tarkemmin ja yhä useampi sairastunut voidaan parantaa.
Aivan uutena lääkemuotona ovat potilaan omaa puolustusjärjestelmää hyödyntävät lääkkeet, jotka ovat osoittautumassa erittäin tehokkaiksi. Toiveena on tulevaisuudessa vähentää muuta lääkekuormaa, kerrotaan toimitukseen saapuneessa Syöpäsäätiön tiedotteessa.
Tutkijat etsivät kaiken aikaa uusia ratkaisuja muun muassa syövän ehkäisyyn, varhaiseen toteamiseen, tarkempaan diagnostiikkaan ja tehokkaampiin hoitoihin. Tavoitteena on, että yhä useampi sairastunut paranee ja että hoitojen jälkeen voidaan elää mahdollisimman tervettä elämää.
Moni potilas kuitenkin havahtuu syöpäoireisiin liian myöhään. Hoitoketjua hidastavat myös perusterveydenhuollon valmiudet. Siksi niihin tulisi panostaa.
Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtajan Markku Suorannan mukaan hoitoon pääsyä pitää jo nykyisellään odottaa turhan kauan perusterveydenhuollossa. Joskus ongelmia voi olla myös yhteyden saamisessa perusterveydenhuoltoon.
Miten käy, jos terveyspalveluita alueilta yhä vain karsitaan?
Syöpä on konkreettinen esimerkki siitä, kuinka tärkeää sairauden varhainen tunnistaminen on. Myöhäinen diagnoosi tarkoittaa raskaampaa ja kalliimpaa hoitoa. Valitettavasti tämä sairaus koskettaa suoraan tai välillisesti meistä käytännössä jokaista.
Joka kolmas suomalainen sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa syöpään. Hyvä asia on se, että kaksi kolmesta paranee.
Oma lääkäri ja tuttu hoitotiimi ei ole pelkkä mukavuuskysymys. Jatkuvuus on kliinisesti merkittävää: tuttu lääkäri huomaa muutoksen, jota satunnainen päivystävä lääkäri ei välttämättä tunnista.
Säästöillä on hintansa. Samoin viivästyneillä diagnooseilla. Tämän hinnan maksavat potilaat ja heidän läheisensä.