Digitalisaation myötä meistä jokaisen on todella helppo tuoda äänemme kuuluviin, niin hyvässä kuin pahassa. Hetken mielijohteesta voi kirjoittaa minne vaan sosiaalisen median alustoihin omia tuntemuksiaan.
Mutta jostain kumman syystä fyysiset vuorovaikutustaidot ihmisten välillä ovat heikentyneet. Me voimme huonosti. Sosiaalisen median myötä meillä on ystäviä tai samanhenkisiä ihmisiä ympärillämme enemmän kuin koskaan ennen. Emme kuitenkaan välttämättä näe heitä koskaan.
Toisaalta olemme yhä yksinäisempiä. Nurinkurista. Sosiaalinen media vieraannuttaa meidät toisistamme ja me annamme sen tapahtua. Lisäksi tekoäly vie ihmisiltä työpaikkoja, vaikkemme kaikki ole siitä samaa mieltä. Maailma muuttuu silmiemme edessä niin nopeaan tahtiin, ettei mielemme pysy perässä. Olemmeko eksyksissä sanojen viidakossa?
Onneksi meistä jokainen voi itse vaikuttaa siihen, minkälaisen tulevaisuuden me haluamme lapsillemme luoda. Voimme sulkea kaikki somekanavat ja olla itse muuttamassa maailmaa. Voimme lähettää toisillemme kirjeitä ja postikortteja ja näin ilahduttaa toisiamme.
Onneksi puhelimet vielä sentään toimivat, eikä meidän tarvitse viestien välityksellä hoitaa kaikkia asioita. Ole siis itse se pieni muutos!
Olen huomannut yhä useamman ihmisen haluavan muuttaa maaseudulle. Luonnonrauhaan ja omavaraistalouteen siirtymistä kaipaa meistä näin etätyön aikakaudella yhä useampi. Se kertoo ihmisen halusta ja muutoksesta inhimillisempään elämään.
Lapsemme tarvitsevat luontoa, puhdasta vettä ja ilmaa ympärilleen. Näin he voivat jatkaa olemassaoloaan tällä vielä toistaiseksi elinkelpoisella planeetalla.