Viime päivien tapahtumat Ukrainassa ovat horjuttaneet ihmisten turvallisuudentunnetta ja mielenrauhaa. Mihin tämä maailma oikein on menossa, kysyy moni.
Juuri kun maailmanlaajuinen koronapandemia ehti osoittaa jonkinasteisia laantumisen merkkejä, on ihmisten elämään astumassa aivan uudenlainen uhka, sodan uhka. Ihmisten mielissä Venäjä on arvaamaton ja siksi pelottava.
Voi vain toivoa, että rauhanomainen ratkaisu jostain tähänkin kriisiin vielä kaivettaisiin. Pahimpia skenaatioita ei uskalla edes ajatella.
Oman mieleni veti tätä pääkirjoitusta kirjoittaessani mustaksi myös tieto siitä, että Jyväskylän tuhoisassa liikenneonnettomuudessa toissa päivänä menehtyneet ja loukkaantunut henkilö olivat nuoria kulttuurituottajakoulutuksen opiskelijoita.
Niin surullista, ja niin turhaa.
Ei ole olemassa sellaista syytä, minkä takia kannattaisi ottaa turhia riskejä tai kiirehtiä liikenteessä. Tätä hoen aina omille nuorilleni ja toivon, että he asian sisäistäisivät.
Vaikka taivaalla on taas synkkiä pilviä, niin toivon kuitenkin, että ilon pilkahduksiakin ihmisten elämään riittäisi, onhan odotettu hiihtolomakausikin juuri alkamassa.
Ehkä nyt vihdoin avautuu mahdollisuus tavata ystäviä ja viettää aikaa läheisten kanssa tai ottaa aikaa ihan vaan itselle.
Onhan myös niin, että oman elämän murheet asettuvat mittakaavaan, kun niitä tarkastelee riittävän kaukaa ja toisen ihmisen silmin.
Huolissa ei kannata piehtaroida. On vain luotettava siihen, että elämä kantaa ja kaikki järjestyy.