Nuohoojapariskunta Heidi Saanio ja Harri Kuoppakangas kulkevat töissä yleensä aina omia reittejään.
–Joitakin isoja kohteita saatamme tehdä kahdestaan, mikäli niitä saadaan sovittua monta samalle päivälle. IV-puhdistukset tehdään kahden, mutta meillä pääpaino on nuohouksissa, he kertovat.
Kuoppakangas on toisen polven nuohooja, joka tuli hommiin 10 vuotta sitten. Hän hankki pätevyyden silloisen piirinuohoojan opissa ja hoiti piirinään Alavuden aluetta 2016 - 2019.
Heidi Saanion hän tapasi työn merkeissä. Pariskunta seurusteli ja teki töitä yhdessä aiemmin Harrin toiminimellä. Yhteisen Kurikan Nuohous -nimisen yrityksen he perustivat 2018.
–Voi sanoa, että minusta tuli nuohooja Harrin kautta. Alalla olen toiminut viitisen vuotta, Saanio kertoo.
Yhteisen yrityksen hyvänä puolena puolisot pitävät luottamusta.
–Annamme toisillemme suoraa palautetta ja ongelmatilanteiden ratkominen on helpompaa. Yllättävissä tilanteissa töiden järjestely onnistuu. Toisaalta olemme molemmat riippuvaisia pienen yrityksemme tuloista. Siinä on riskinsä.
Saanio nuohoaa pääasiassa Alavudella, jossa suurin osa heidän asiakkaistaan on käyttänyt heidän palvelujaan jo vuosia. Joitakin käyntejä hän on tehnyt myös esimerkiksi Kuortanelle ja Ähtäriin.
Kuoppakangas kertoo, että Alavuden seudulla töitä ei riitä molemmille täysipäiväisesti. Nykyään he toimivat myös Kurikassa ja sen ympäristössä.
Nuohous on vapautunut kilpailulle. Heidän mielestään nykysysteemissä on hyvää se, että se kohtelee kaikkia alan yrittäjiä tasavertaisesti. Huonona puolena he näkevät sen, että kun enää nuohoojilla ei ole piirinuohouksen tapaan velvoitetta järjestää nuohousta tietyn ajan kuluessa tilauksesta, se voi vaikuttaa esimerkiksi sivukylien nuohouksiin huonolla tavalla.
–Piirinuohousjärjestelmässä nuohouksen tarjoaminen vuosittain oli helpompaa, koska alueeseen oli vain tietyllä yrityksellä palveluntarjoamisoikeus.
Vapaa kilpailu on tuonut korotuspaineita myös hintoihin. Naapurisopua ja kimppatilauksia he esittävät keinoksi hintojen kurissa pitämiseen.
–Koska Alavudella asiakkaita on riittänyt hyvin, palveluja on voitu tarjota kohtuulliseen hintaan. Hintoja kysellään nykyään enemmän, mutta kilpailutuksia on tehty varsin vähän. Sovittaessa voimme tehdä asiakkaan kanssa palvelusopimuksen, jolloin käymme hänen kiinteistöillään vuosittain.
Pelastuslain mukaan piipulle on kiinteistössä päästävä turvallisesti. Sen huolehtiminen on kiinteistön omistajan velvollisuus.
–Puutteita löytyy vielä. Yleisin syy siihen, että nuohoamaan ei päästä, on tikkaiden puuttuminen. Seinätikkaat yleensä löytyvät, mutta katolla niitä ei aina ole lainkaan, Saanio sanoo.
Kuoppakangas ei halua kärjistää asiaa ja on jopa valmis pieniä riskejä ottamaan.
Heidän kokemuksensa mukaan tulisijoja osataan kyllä käyttää.
–Yleisin syy tulisijan nokisuuteen ovat yleensä veto-ongelmat.
Käyntinsä yhteydessä nuohoojat havaitsevat eniten puutteita tulisijojen suojaetäisyyksissä palaviin materiaaleihin.
–Ohjeita ja neuvoja annamme parhaamme mukaan mielellään. Toisaalta olen itsekin saanut hyvää oppia isäntäväeltä esimerkiksi tiettyjen lämmitysjärjestelmien toiminnasta, Kuoppakangas mainitsee.
Edelleen nuohous on nokista hommaa, mutta nykyään siistimpää kuin ennen vanhaan. Noet vedetään imureihin. Sotkuisempaa työ on, jos nuohousväli on venähtänyt.
Nuohouspalvelujen järjestämistä koskevat pelastuslain muutokset tulivat voimaan viime vuoden alussa. Pelastuslaitoksilta poistui velvoite huolehtia nuohouspalvelujen järjestämisestä alueellaan. Nuohouspalvelut vapautuivat kilpailulle vuoden 2019 alussa jo osassa maata. 30.6.2019 loputkin alueelliset piirinuohoussopimukset raukesivat ja entinen piirinuohousjärjestelmä päättyi koko maassa.
Eeva-Liisa Kulju
