Paljon on arjessa asioita, tavallisia yksinkertaisia niksejä. Kullan arvoisia, arjen tukena ja pönkkänä.
Hellan vieressä, perunoita höyrykattilassa keittäessä. Tukena vieläkin, vaikka eivät enää vierellä tepsuttele.
Ajan ja iän kuluessa vasta ymmärtää asioita eri tavalla. Nuorena tuntui kuin olisi jo kaikki viisaus tallennettuna.
Mitä arvostaa, on asioita, joita ei voi rahalla ostaa:
Viisaus, joka on kätkettynä ja muille jaettuna.
Appiukon kanssa lyhempi aika yhdessä kuin anopin kanssa.
Olitte tukemassa minua...ups...pala nousee kurkkuuni. Kiitos kaikesta!
Miksi vasta vanhempana annetaan sitä tarpeellista viisautta... ymmärtää?
Elvi Taipalus,
Sääskiniemi