Kolumni

Myö­tä­tun­non hip­pu­sia

Kuluvana vuonna 2015 on vietetty Jean Sibeliuksen juhlavuotta. Viime viikolla hänen syntymästä tuli kuluneeksi tasan 150 vuotta. Juhlapäivänä liputettiin hyvästä syystä, suomalaisen musiikin päivänä. Jean Sibelius on sanonut: ”Älä kirjoita sävellykseen turhaa nuottia. Jokaisella nuotilla pitää olla merkitys.”

Keskustelin ystäväni kanssa uuden teoksen harjoituksissa paljon elämistämme. Hän piti minua aluksi levottomana persoonana, mutta kun puhuimme, hän sanoi huomaavansa levollisuuden minussa. Huomaan olevani levollinen, kun ajattelen elämän pieniä merkityksellisiä nuotteja, erilaisia hetkiä.

Sanoin tällä viikolla kahdelle rakkaalle ystävälleni jäähyväiset. Toisen heistä näen kuukauden, toisen yli puolen vuoden päästä. Olen aina ollut huono sanomaan jäähyväisiä, mutta toisaalta pidän siitä tunteesta, että toinen ihminen on minulle tärkeä. Jäähyväisillä kiitän siitä, mitä kaikkea hän on minulle antanut. Jonkun päättyminen on uuden asian alku, mutta samalla äärimmäisen kiitollinen ja pysäyttävä hetki.

Pienten hetkien myötä elämästä pystyy rakentamaan valtavan merkityksellistä. Kyse on siitä, osaako ottaa kiinni hetkistä, ja arvostaa niitä.

Tämän syksyn aikana huomasin monen pienen hetken antavan itselleni valtavan paljon, ja onneksi en ole ollut niissä tilanteissa yksin, vaikka siltä on välillä tuntunutkin.

Ensi vuodesta haluaisin tehdä merkittävän, rakkaitteni kanssa. Kehtaan väittää, ettei kukaan tässä elämässä selviä yksin, eikä varmaan haluakaan. Kuulkaamme toisiamme ja pitäkäämme myötätunnon hippusia yllä. Rauhallista joulua ja myötätuntoista uutta vuotta!

Teemu Sytelä, opiskelija