Oli mukava lukea viime viikon Viiskunta-lehdestä (21.5.) juttua reippaista juoksijoista.
Vuonna 1955 juostiin myös koulujen väliset maastokilpailut Alavudella Jokivarren kentällä. Kävin Lapinkylän koulua, jossa oli yli sata oppilasta. Oman koulun kisassa olin jo voittanut ja niin pääsin isoon kisaan. Pelkäsin ja jännitin, varsinkin kun Asemankoulussa oli silloin juoksijakuuluisuus Lepistön Seija.
Noin kahdensadan lähtijän joukko saatettiin matkaan. Mentiin metsäpolkuja täyttä häkää. Kuinka ollakaan, joukko harveni nopeasti ja lopulta olimme Seijan kanssa kahdestaan, itse olin ensimmäisenä, Seija kuitenkin lähellä.
Päästiin kentälle ja kansa huusi, muutama metri vielä! Yhtäkkiä iski jalkoihin sellainen uupumus, että hyvä kun pääsin maaliin. Seija ja neljä muuta tyttöä pääsivät edelle, olin kuudes. Sisu loppui kuin seinään, ei siinä auttanut opettajien lohduttelut eikä mikään muukaan. Häpesin – pois vain täältä pian!
Siihen loppui urheilu. Aina Alavudelle mennessä ajamme Jokivarren kentän ohi. Saman häpeän ja harmin koen edelleen yhtä vahvana. Terveiset vain Lepistön Seijalle ja nykyisille juoksijoille!