Oletko koskaan käynyt Leppälänkylän murhakivellä?
Tai tiedätkö, kuka oli Alavudella vaikuttanut Koni-Heikki?
Nämä ja lukemattomat muut eteläpohjalaiset sotahistorian tapaukset tuntee läpikotaisin seinäjokelainen yrittäjä Jari Asu.
Hänen Facebookiin perustamansa Etelä-Pohjanmaan sotamuistomerkit -sivusto esittelee kymmeniä maakuntahistoriaamme linkittyviä muistomerkkejä, tapahtumia, legendoja ja merkkihenkilöitä.
– Kyseessä on yhden miehen harrastus. Olen aina ollut kiinnostunut sotahistoriasta ja valokuvaamisesta. Historiassa painotus on paikallisuudessa, eteläpohjalaisuudessa, täällä tai muualla, Asu kertoo.
– Tämän alueen muistomerkeistä ei ollut paljon tietoa netissä, joten jostain syystä lähdin niitä kokoamaan itselleni. Niitä kertyi sen verran, että päätin lopulta laittaa ne nettiin, josko joku muukin olisi niistä kiinnostunut.
Käytämme tässä jutussa lähteenä Asun julkaisemia 1800-luvun alun historiajulkaisuja. Mukana on myös hänen itse valokuvaamiaan sekä tekoälyn avulla luomiaan kuvituskuvia.
Julmat kirjaimet kivessä
"Täs on murhattu sotaherra 1808".
Tyly viesti on tänäkin päivänä luettavissa suuren kiven kyljessä Kuortaneen Leppälänkylässä. Vuosiluku sijoittuu Venäjän ja Ruotsin välillä käydyn Suomen sodan (1808–1809) alkupuoliskolle. Yksi sodan merkittävimmistä taisteluista käytiin samaisena vuonna Kuortaneen Ruonalla.
Leppälänkylän murhakiven merkityksestä ei ole säilynyt varmaa historiallista faktaa, mutta siihen liittyy parikin kansantarinaa.
Yhden mukaan kaiverrus liittyy tapaukseen, jossa venäläinen aliupseeri pakotti erään muualta muuttaneen Leppälän isännän opastamaan hänet Rantatöysään.
Kesken matkan miesten välille kehkeytyi riita, jonka tuoksinassa venäläissotilas menehtyi.
Toisen kertomuksen mukaan venäläisen aliupseerin perään oli lähtenyt rohkea kylänmies. Koska aliupseeri oli aiemmin polttanut ja ryöstänyt miehen talon, oli tämä kostoksi tappanut venäläisen metsään.
Viimeksi mainittu tapaus tuli julki vuosikymmeniä tapahtuneen jälkeen. Tuolloin kuolinpaikan muistokiveen kaiverrettiin teksti, jota on myöhemmin muokattu selvemmin näkyväksi.
Kivi ehdittiin lähes hävittää 1930-luvun alussa, sillä se aiottiin käyttää sillanrakennusmateriaalina Töysään menevän tien korjauksessa. Kivi ehdittiin halkaista, mutta se sai lopulta jäädä sijoilleen.
Alavuden nokkela hevosvaras
Suomen sodan aikaiselle Alavudelle sijoittuu paikalliseksi legendaksi muodostuneen Koni-Heikin tempaus.
Peräseinäjoen ja Alavuden rajamailla vaikuttanut mies sai kutsumanimensä tekemistään hevosvarkauksista, joiden kohteena tuppasivat olemaan venäläissotilaiden ratsut.
Ruotsin ja Venäjän armeijat seisoivat vuonna 1808 vastatusten Alavudenjärven molemmin puolin. Elettiin aikaa hieman ennen Alavuden taistelua.
Venäläisillä oli järven Ylipäässä Ansioniemessä hevosia laitumella ja Koni-Heikki huomasi tilaisuutensa koittaneen. Vaikka hevosilla oli vahdit, mies sai yhden niistä napatuksi mukaansa. Vahti kuitenkin hälytti, ja kun Heikki yritti ratsastaa pakoon, venäläiset kiiruhtivat hänen tielleen.
Varas joutui hoputtamaan hevosensa Alavudenjärveen ja uittamaan sen ruotsalaisten puolelle kuulien lennellessä tasaista tahtia ratsukon ympärillä.
Venäläiset huutelivat käskyjään Heikin hevoselle, mutta turhaan. Monitaitoisena miehenä Koni-Heikki osasi itsekin komentaa ratsuaan venäjäksi.
Niinpä hevonen alistui kuuluisan Koni-Heikin tahtoon ja molemmat selviytyivät ehjin nahoin vastarannalle.
Pelätyt Tapaninmäen veljekset
Kolmas paikallishistorian legenda vie 1800-luvun alun Ähtäriin, missä tuohon aikaan vaikuttivat niin kutsutut Tapaninmäen väkevät veljekset.
Heidän pelottavakin maineensa ja tunnetut voimannäyttönsä herättivät kunnioitusta ja pelkoa erityisesti venäläisissä.
Veljistä liikkui kaikenlaisia juttuja. Erään verisen tarinan mukaan he tappoivat venäIäissotilaita vuonna 1808 ja raahasivat ruumiit Nousunlahdenperässä Hankaveden kylässä sijainneeseen lampeen.
Tästä lampi sai yhä käytössä olevan nimensä, Ryssälampi.
Voimamiehen kosto
Vuoden 1808 kesältä tähän päivään on kansan keskuudessa säilynyt kolmannenkin ähtäriläisen muskelimiehen muisto.
Tapaninmäen talossa Hankaveden kylässä venäläiset yrittivät kivenmukuloilla särkeä aitan oven ruokatavaroiden toivossa. Silloin muuan Tapaninmäen pojista otti ison kivenlohkareen ja paiskasi sen aittaan niin, että ovi lensi peräseinään.
Tarinan mukaan venäläiset pelästyivät siinä määrin, että häipyivät siltä seisomalta Tapaninmäestä.
"Historia opettaa arvostamaan nykyisyyttä"
Paikallishistorian harrastaja Asu on kaivanut edellä kerrotut tarinat esiin kirjastojen ja arkistojen uumenista. Lähteinään hän on käyttänyt niin paikkakuntakohtaisia historiateoksia kuin Kansalliskirjaston digitaalisia aineistojakin.
Esimerkiksi Koni-Heikin tapauksesta Asu löysi tietoa vuoden 1929 Seinäjoen Sanomista sekä vuosien 1914 ja 1917 Ilkka-lehdistä.
Myös Ryssänlammesta on kirjoitettu vanhoissa julkaisuissa, kuten Vaasa-lehdessä vuonna 1937.
– Suomen sodan asioita on jonkun verran kirjoitettu lehtiin tapahtuneesta sata vuotta myöhemmin, joten todennäköisesti ne ovat pääosin uskottavia. Toki tarinat elävät ajassa ja niistä tulee eri versioita, liioittelujakin tietysti. Joissakin tapauksissa olen voinut tulkita jotakin asiaa, mutta muiden muistitietoja nämä pääosin ovat, Asu kertoo.
Aikojen myötä unohtuvia ja uusien tieltä hukkuvia tietoja on Asun mukaan tärkeää nostaa esiin ja jakaa eteenpäin.
– Kokoamani jutut on oikeastaan tarkoitettu nuoremmille sukupolville, muistuttamaan heitä juuristaan ja siitä historiasta, jonka varaan heidän elämänsä on rakennettu. Ne ovat kuin avain, joka avaa oven menneisyyteen ja opettaa meitä arvostamaan nykyisyyttä.
