Kelloja siirretään lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tunti taaksepäin. Talviaikaan, eli niin sanottuun normaaliaikaan, siirryttäessä kelloja siirretään tunti taaksepäin kello neljästä kolmeen. Hyvä muistisääntö on se, että kelloja siirretään aina kesää kohti.
Vaikka on kyse vain tunnista, kellojen siirto häiritsee monen sisäistä kelloa. Talviaikaan siirtymistä pidetään kesäaikaan siirtymistä helpompana, sillä silloin saamme hetkellisesti aamuihin lisää valoa. Osalle ihmisistä siitä aikamuutoksesta koituu kuitenkin esimerkiksi univaikeuksia ja väsymystä.
- Terve aikuinen, jolla ei ole nukkumishaasteita, tottuu uuteen aikaan yleensä helposti noin viikon kuluessa. Lapsiperheissä asiaa stressataan usein etukäteen hyvin varhaisten aamujen vuoksi, selvittää unettomuusterapeutti Vera Lange lääkärikeskus Pihlajalinnan tiedotteessa.
Kesä- ja talviaika
Suomessa kesäaikaan siirryttiin ensimmäisen kerran 1981.
Suomessa kesäaikaan siirrytään maaliskuun viimeisenä sunnuntaiaamuna, jolloin kelloja siirretään yöllä kello kolmesta kello neljään. Normaaliaikaan palataan lokakuun viimeisenä sunnuntaina, jolloin kelloja siirretään yöllä kello neljästä kello kolmeen.[17]
Kesäaikajärjestelyn tarkoituksena on saada kesän ajan aamuinen valo vastaamaan paremmin ihmisten valveillaoloaikaa ja työskentelyaikoja.
Ihmisten vuorokausirytmillä on taipumus vääristyä siten, että aamulla nukutaan yhä pitempään valoisan jo tultua ja illalla yhä myöhemmäksi valvotaan lamppujen valossa ja siten energiaa kuluu entistä enemmän, mieliala huononee ja onnettomuusriski kasvaa.
Kesäajan käyttöä on kritisoitu. Kellojen siirtäminen aiheuttaa monelle terveyshaittoja, sillä ihmisen sisäinen kello sopeutuu muutoksiin hitaasti.
Lähde: Wikipedia
Valo tahdistaa vuorokausirytmiä
Kellojen siirtoon liittyvät mahdolliset haasteet ovat hyvin yksilöllisiä. Siirtely vaikuttaa yleensä voimakkaammin niihin, joilla on kaamosväsymystä tai muita haasteita nukkumisen kanssa. Kaamosväsymyksen oireilu alkaa yleensä lokakuussa, ja sen uskotaan johtuvan valon vähenemisestä.
- Ihminen on päiväeläin, ja valo tahdistaa meitä. Meillä on valon ja pimeyden vaihteluun perustuva vuorokausirytmi, ja kun valon määrä vähenee, tuo rytmi voi kokea toimintahäiriöitä. Mikäli on tälle herkkä ylipäätään, kellojen siirto voi pahentaa tilannetta hetkellisesti, Lange sanoo.
Langen mukaan kellojen siirtoon liittyvät unihaasteet voivat osittain johtua myös siitä, että asiaa jäädään ajattelemaan liikaa etukäteen.
- Suosittelen lempeää asennetta itseä ja tilannetta kohtaan kellojen siirron ajankohtana. Jo se, että hyväksyy etukäteen, että nyt on hetki vaikeampaa ennen uuteen rytmiin sopeutumista, voi auttaa, Lange sanoo.
Unihoitajanvinkit kellojen siirrosta selviytymiseen:
Ole lempeä itsellesi ja hyväksy se, että totuttelu uuteen aikaan voi kestää jonkin aikaa.
Tahdista sisäistä kelloasi: pyri heräämään samaan aikaan sekä arkisin että viikonloppuna myös kellon siirron aikaan.
Huolehdi hyvistä rutiineista myös elämän muilla osa-alueilla: unirytmin lisäksi tärkeää on huolehtia esimerkiksi ruokarytmistä ja säännöllisistä sosiaalisista suhteista.
Pyri hyödyntämään valoisat hetket ulkoiluun ja liikuntaan. Pienikin hetki ulkona valoisassa esimerkiksi työpäivän lomassa tekee hyvää.
Sarastusvalo tai kirkasvalolamppu on hyvä apu aamuihin silloin, kun herääminen on erityisen tahmeaa
