Kolumni

Mol­lah­duk­sia ja duu­rah­duk­sia

Musiikissa kaksi tunnistettavaa sanaa ovat molli ja duuri. Molli kuvastaa usein surumielistä melodiaa, duuri iloisempaa. Vaikka tällainen jako kuulostaa selkeältä, musiikki ei ole yksiselitteistä. Se vaatii tulkintaa ja pohdintaa. Duurivoittoisessa kappaleessa voi piillä hyvin surullinen sanoma.

Olen aina ajatellut huhti- ja toukokuun olevan kevään, kenties koko vuoden, kiireisimpiä kuukausia, etenkin opiskelijan näkökulmasta. Kursseja päättyy, kesän työt alkavat, paljon pitäisi vielä ehtiä suorittamaan.

Tässä keväässä on erikoinen mollahdus, koska todella moni asia päättyy: Toisen kouluvuoden lisäksi kuusi teatteriproduktiota! Näistä ystäväni ovat saaneet kuulla viimeisten viikkojen aikana paljon.

Päätös on surullinen, mollahtava asia. Tietty ajanjakso, teatteriteos tai kouluvuosi tulee päätökseen. Päätös on iso osa elämää ja aina eroprosessi on luonnollinen. Joistain produktioista olen kokenut valtavaa eroprosessia niiden päättymisen jälkeen, eikä tämä kuluva kevät tule olemaan poikkeus. Kauhunsekaisin tuntein odotan kun Piukat paikat Tampereen Teatterissa päättyy.

Eroprosessin keskellä on myös duurahdus: Asioiden on päätyttävä ajallaan, mikään ei voi kestää ikuisesti. Kun joku päättyy, tilaa tulee uudelle. Totta kai uuden vaiheen, esimerkiksi uuden työpaikan, aloittaminen on jännittävää, se vie varmasti eteenpäin. Itselle rehellinen sosiaalisuus ei ole koskaan väärin, se avaa hienoja ovia tulevaan.

Toukokuun kolumnissa jätämme hyvästit sille tämän kevään tärkeimmälle asialle, mikä tulee päätökseen neljän uskomattoman vuoden jälkeen.

Teemu Sytelä