Kuun alussa pysähdyin miettimään joulunajan monimuotoisuutta ja merkitystä. Jouluaatto muodostuu perheen elämäntilanteen mukaan joko suureksi juhlaksi, raskaaksi tuskaksi tai kristilliseksi. Jokaiselle lapselle joulun aika on jännittävää odotusta.
Korvatunturille lähetystä lahjatoivekirjeestä tai joulupukille soitetusta puhelusta alkaa pientä lasta jännittää se, mitä vanha valkoparta jouluaattona lahjaksi kantaa ja iloksi antaa.
Joulupukin, poron ja tontun voi bongata kauppakäynnillä tai nähdä ikkunan takana punaisen tonttulakin vilahtavan, kun tonttu on käynyt tutkimassa, onko lapsi ollut kiltisti vai pitäisikö lahjan sijasta risuja pakettiin pakata.
Ennen vanhaan lapsi pääsi nauttimaan metsäretkestä kuusenhaussa pulkassa istuen ja aidon kuusen tuoksu toi tupaan jouluntunnelmaa sitä koristellessa. Nyt monessa kodissa koristellaan valkoista tai vihreää muovikuusta.
Vanhemmat stressavaat joulun kiireessä. Täytyy suursiivous tehdä, leipoa piparit ja tortut, paistaa joululaatikot. Lapset tuntuvat olevan tiellä. Kännykkä käteen tai video pyörimään, niin saa rauhassa touhuta.
Hoputessa herkästi unohtuu, että lapsille tärkeintä on aikuisen aito läsnäolo ja yhdessä tekeminen. Hyvä olisi pysähtyä ja kutsua lapset mukaan leipomaan ja kasviksia kuorimaan. Vähät sotkusta, kun kaikilla on hauskaa.
Kaupalliseksi markkinataloudeksi muuttunut joulunaika tuottaa kaupoille suuren myyntikatteen pilviin nostetulla hinnoittelulla. Suurituloiset vinguttavat hyvillä mielin luottokortteja, katsomatta hintalappuja.
Pienituloisten perheiden vanhemmat vuodattavat kyyneleitä. Luottokortti on jo vuosia sitten huutanut täyttä luottorajaa, tilillä ei ole katetta eikä uutta luottoa ei saa, kun maksamatta jääneet laskut veivät luottotiedot.
Miten tehdä lapselle hyvien muistojen joulu? Itse neulottujen sukkien ja pipojen tai kirpputorilta löydettyjen lelujen ja pelikoneen paketoiminen tuntuu mitättömältä, kun tietää, että lapsen kaveri saa markkinoiden uusimmat pelit ja vehkeet. Häpeä nostaa tummia pilviä jouluniloa sammuttamaan.
Päihderiippuvaisen aikuisen perheessä joulu näyttäytyy suurena ryyppyjuhlana. Alkosta hankittu “joulukinkku” kilisee kulkusten sijasta. Lapset saavat tyytyä kaalikeittoon, kun juomiin meni kaikki rahat.
Muistan, kun itse pikkulikkana kirjoitin joulupukin kirjeeseen raskaat sanat: “Kiltti joulupukki, en halua joululahjoja. Tahdon, että käytät joulun taikaa tekemällä äidistä raittiin, ettei pikkuveikan, isosiskon ja mun tarvii enää pelätä. Lähetä ruokaa riittävästi et me saaraan syörä”.
Ei valkoparta ihmettä pystynyt tekemään.