Kuntalaki tuntee kunnille yli 500 tehtävää, mikä on hurja määrä suhteessa resursseihin. Samalla on valitettavan yleistä, että kunta operoi monella sektorilla, tarjoaa yhä laajempia maksuttomia palveluita ja usein jopa kilpailee yksityisten yritysten kanssa.
Sote- ja työllisyyspalvelu-uudistusten jälkeen kunnille jää käytännössä kolme ydintehtävää: sivistyspalvelut eli koulutus ja varhaiskasvatus, tekniset palvelut eli kuntatekniikka ja kaavoitus sekä työllisyyspalvelut. Sivistyssektori on taloudellisesti suurin: se sisältää peruskoulun, jossain määrin toisen asteen eli lukion ja ammattikoulun, sekä varhaiskasvatuksen. Sivistys, kasvatus ja opetus ovat siis jatkossa kunnan suurin ja tärkein tehtävä.
Toinen ydintehtävä on tekniset palvelut eli kuntatekniikka ja ympäristö: vesi, jätehuolto, tiestö, kaavoitus jne.
Kolmas ydintehtävä ovat työllisyyspalvelut. Tämä on oikeastaan ainoa ydintehtävä, jolla on suora vaikutus elinvoimaan. Elinvoima on käytännössä yhtä kuin työllisyys: se tarkoittaa verotuloja, yrittämistä, kuluttamista ja kasvua.
Kuntastrategiassa määritellään kunnan pitkän aikavälin tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseen.
Hyvässä strategiassa on sopiva määrä tavoitteita, joiden toteutuminen on numeerisesti ja vertailukelpoisesti mitattavissa. Tavoitteiden tulee perustua kunnan ydintehtäviin ja tukea niiden toteuttamista.
Kun valtuustomme aikanaan päivittää tätä strategiaa, ei siinä tule jatkossa tavoitella minkään toimialan euromääräisten kulujen kasvattamista itsessään, vaan antaa tilaa ja mahdollisuuksia ihmisille ja yrityksille kehittää ja rakentaa niitä palveluita, joille on aitoa kysyntää.
Kunnan tulee keskittyä lakisääteisiin ydintehtäviin ja luopua muista toiminnoista.
Matias Holmström,
Alavus