Minun Suomeni on maa, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Minun Suomeni on maa, jossa jokaisella saa olla mielipide. Minun Suomeni on maa, jossa jokainen saa sanoa mielipiteensä ääneen ilman pelkoa.
Viime päivinä olen joutunut miettimään, onko kotimaani sittenkään se Suomi, jonka kuvittelin sen olevan. Kuolemaan johtanut, Helsingin Asema-aukiolla tapahtunut pahoinpitely horjutti minun, ja ehkä monen muunkin, turvallisuudentunnetta. Minulle on syntynyt tapahtumasta mielikuva, että pahoinpitelyn laukaisi uhrin ilmaisema mielipide, joka ei miellyttänyt pahoinpitelijäksi ilmoittautunutta, Suomen Vastarintaliikkeen mielenilmaisuun osallistunutta miestä.
Ajatus kauhistuttaa minua. Elämmekö todellakin maassa, jossa väärä mielipide voi viedä sinulta hengen?
Minä pyrin arvioimaan ihmisiä vain heidän tekojensa perusteella. Halua ajatella jokaisen ihmisen olevan lähtökohtaisesti yhtä arvokas ja heidän tekonsa määräävän lopulta sen, kuka on parempi toista. Yritän myös nähdä kaikissa ihmisissä jotain hyvää. Aina tällainen ajattelu ei ole helppoa, mutta yritän parhaani.
En halua tuomita ketään ihmistä vain hänen mielipiteittensä takia. En edes häntä, jonka mielestä jokainen pakolainen tulisi lähettää kotiinsa kuolemaan. Hänelläkin on oikeus mielipiteensä, eikä häntä tule sen takia tuomita, että minä satun olemaan asiasta toista mieltä.
Jos pelko ja viha erilaisuutta kohtaan muuttuvat teoiksi, agressiiviseksi puheeksi ja jopa väkivallaksi, minä tuomitsen sen. Jokaisella saa olla mielipide, jonka hän voi myös ilmaista, kunhan ei loukkaa toista. Jokaisen tulisi olla valmis ottamaan vastaan myös toisen mielipide. Siitä ei tarvitse pitää, sitä ei tarvitse ymmärtää, mutta sen takia ei saa myöskään turvautua väkivaltaan.
Ella Nurmi, päätoimittaja