Lisääntynyt ilkivalta on viime aikoina ollut paljon esillä eri tiedotusvälineissä. Sen kohteina ovat olleet esimerkiksi koulut, päiväkodit, laavut yms.
Myös ympäristöliike Elokapinan tempaukset ovat saaneet paljon palstatilaa. Järjestyshäiriöitä on ollut myös baareissa, yökerhoissa, ja siellä missä väkeä on ollut liikkeellä illan tai yön aikana.
Ilkivaltaa on toki ollut aiemminkin, eli asiana se ei ole mikään uusi. Aivan samassa mittakaavassa sitä ei kuitenkaan ole aiempina vuosikymmeninä esiintynyt.
Mikähän sitten voisi olla juurisyy tuohon lisääntyneeseen levottomuuteen? Mennäänpä vertailun vuoksi muutamia vuosikymmeniä ajassa taaksepäin, sotien jälkeiseen aikakauteen.
Silloin jopa aivan tavalliset arkityöt tiskaamisesta pyykinpesuun vaativat enemmän vaivannäköä kuin nykyisin, kun kodinkoneita ei vielä tunnettu. Ei ollut myöskään televisiota näyttämässä väkivaltaohjelmia, tietokoneista tai älypuhelimista puhumattakaan.
Koulumatkoja kuljettiin jalkaisin tai hiihtäen pitkiäkin matkoja. Silloin lapsetkin joutuivat osallistumaan kotitöihin ja kun ne saatiin päivän osalta tehtyä, ei ollut enää energiaa lähteä yöksi hillumaan.
Ei ollut jäähalleja, punttisaleja tai muita harrastuspaikkoja, ainakaan maaseudulla. Liikuttiin ympäröivässä luonnossa ja sen jälkeen uni maittoi. Kun jouduttiin osallistumaan yhteiskunnan rakentamiseen heti nuoresta pitäen, niin osattiin olla vähään tyytyväisiä ja kunnioitus yhteistä omaisuutta kohtaan oli paremmalla tasolla kuin nykyisin.
Ihmiskunta on aina pyrkinyt helpottamaan elämää, mikä on toki ymmärrettävää ja varsinkin niille, jotka eivät enää pääse niin hyvin liikkumaan.
Mutta minkälainen on tulevaisuuden ihanneasunto? Onko se hissillinen kerrostalo, jossa tilataan elintarvikkeetkin kotiovelle tuotuna? Jossa mahdollisimman monet toiminnot käyvät käden käänteessä, jos vaan osaa käyttää erilaisia älypuhelinsovelluksia?
Jos tavallinen arkielämä alkaa menemään liian helpoksi, niin ei ole mikään ihme, että energia joskus purkautuukin vääriin asioihin.
Ihminen on luotu liikkumaan ja tekemään työtä. Menneinä vuosikymmeninä se vielä toteutui, aivan luonnostaan. Nykyisin ei enää niinkään, ja valitettavasti seuraukset ovat nähtävissä. Jopa täällä maaseudulla, puhumattakaan isommista kaupungeista.
Pentti Hepojoki,
Töysä