Vuonna 1986 Matti Esko lauloi Rekkamiehestä. Tuo laulu on jäänyt vahvasti muistiini omasta lapsuudesta, kun kuuntelimme kappaletta C-kasetilta autossa matkustaessamme. Rekkamiestä minusta ei voisi koskaan tulla, mutta menemisistä tiedän.
Olin kesäkuun pari ensimmäistä viikkoa puolilomalla eli puolet viikosta työn parissa, ja puolet lomalla. Loman aikana kävin tapaamassa paljon ystäviäni ympäri Etelä-Pohjanmaata. Sai olla menossa ja sai samalla rentoutua. Huomaan valitettavasti itsestäni, että koen oloni vaikeaksi rentoutua, etenkin pitkien työjaksojen jälkeen. Onneksi, rakkaiden ystävien kanssa huomaa rentoutumisen tärkeyden - ja ristiriidan siihen, kun haluaisi ottaa rennosti suomen lämpimässä, jopa kuumassa kesäkelissä!
Ystävien näkemisessä on myös toinen mielenkiintoinen ajatus. Miten tuntee ”kodinomasta rauhaa” muualla, kuin oikeasti kotona ollessaan? Uskon sen olevan isoa rakkautta, tuntea olevansa täysin turvassa vieraassa paikassa: Itkeä vapaasti, puhua tunteista, kuunnella musiikkia, ja huomata, kuinka blondi osaa olla.
Olin hiljattain eräässä vanhassa työpaikassani, yhdessä rakkaimmista paikoistani, ja huokaisin syvään astuessani sisälle. Jotkut paikat eivät onneksi koskaan menetä itselle sitä arvoa, ja tämä kesä on hyvää aikaa arvostaa ja nauttia niistä.
Toivottavasti kohta pääsemme nauttimaan (lämpimästä!) juhannuksesta ja Rysköistä! Kaksi ja puoli vuotta sitten Alavuden yhdistymisjuhlassa sanoin juhlapuhetta pitäessäni, että olemme aina selvinneet hengissä mahtavan kesätapahtumamme, Rysköiden jälkeen. Niin selviämme tänäkin vuonna!
Teemu Sytelä, opiskelija