”Ylioppilaskuva oli ensimmäinen värillinen valokuva”

Olihan tämä tosiasia ollut tiedossa, mutta niinpä vain yllätyimme, että nytkö jo! Saimme kutsun rehtori Juha Virtaselta saapua 2.6.2018 Kuortaneen lukiollejuhlimaan uusia ylioppilaita ja osallistumaan omaan riemuylioppilaaksi julistamisjuhlaan.

Askarrutti, miten nykyiset ylioppilaat suhtautuvat meihin. Heidän katseensa suuntautuu tulevaisuuteen ja me katsomme tänä päivänä kauas menneisyyteen. Juhla jännittikin, koska osaa ei ollut tavannut 50 vuoteen. Luokkamuotoisen opetuksen ansiosta tunsimme toisemme aikanaan hyvin ja niinpä nytkin useimmat tunnisti nopeasti, viimeistään äänen tai ilmeiden perusteella. Ainoa, joka joutui vakavan sairauden vuoksi jättämään silloin opinnot kesken, kommentoi hänkin muistavansa jokaisen luettelemani henkilön, kerrottuani keitä oli paikalla. Arvelen, että vaikeaa on nykyisten kurssiopintojen ja some-maailman pohjalta löytää yhtäläistä tiivistä ryhmähenkeä ja henkilökohtaista tuntemista.

Yhdessä koimme upean juhlan, joka tuntui vähintään yhtä ainutkertaiselta ja -laatuiselta kuin omana aikanamme. Nykyään arvostetaan luovuutta ja laajakatseisuutta, meissä oli ehkä hieman kylähulluutta. Muistikuvat omasta ensimmäisestä yo-päivästä ovat toki vuosien saatossa jo melkoisesti hämärtyneet. Silloin meitä oli 27 kirjoittajaa, 18 tyttöä ja 9 poikaa, ja me kaikki läpäisimme kirjoitukset ensimmäisenä luokkana yhteiskoulun historiassa. 14:llä 23:sta oli kunnia osallistua nykyiseen tilaisuuteen, neljän elämänlanka on jo katkennut. Viimeinen meistä on jäänyt eläkkeelle vasta viime joulukuussa.

Vaikka liikuntalukiota ei vielä ollut, yksi riemuylioppilaista (Eeva-Liisa Kalliolahti) saavutti aikanaan nuorten EM-kisoissa Odessassa hopeamitalin ajalla 2.08,1, mikä on rehtorin mukaan kovaa valuuttaa vielä tänäkin päivänä, ja toinen riemuylioppilas (Juhani Nummela) saavutti keihästuloksen 80.66 metriä (vanhalla keihäsmallilla). Hän heitti sen Teuvalla 5.8.1970. Vuonna 2001 eräs pojista (Tapani Kukkola) saavutti puolimatkojen triathlonin Suomen mestaruuden yli viisikymppisten sarjassa.

Erkki Hiironniemi piti juhlassa puheenvuoron riemuylioppilaiden puolesta ja hoiti velvollisuuden erittäin ansiokkaasti. Hän kuvaili muun muassa ajanilmiöitä näin: ”Sosiaalista mediaa edustivat 50 vuotta sitten lankapuhelin, kirje ja postikortti. Senpä vuoksi postikonttoreita oli lähes yhtä paljon kuin nyt on linkkimastoja.”

– Televisiot olivat mustavalkoisia ja kanavia oli tasan kaksi. Yleisradion tekniset värikoelähetykset tosin käynnistyivät ylioppilasvuotemme aikana. Ylioppilaskuva oli ensimmäinen värillinen luokkakuva. Vuotta 1968 on sanottu hulluksi vuodeksi. Maailma kuohui rajummin kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Paikallinen iso juttu oli uuden kantatie 66:n valmistuminen tältä kohdalta.

Riemuylioppilasjuhla jatkui osaltamme puheen porinan ohessa aterialla Haapaniemen hiippakuntakartanossa, kunniakäynneillä kukkien kera sodan sankareiden muistomerkeillä 50 vuoden takaisen perinteen mukaisesti ja kunniakäynnillä impilahtelaisten muistomerkillä sekä jatkoilla, jossa käytiin läpi koulutien jälkeisiä elämän valtateitä. Suosituimmat opiskeluammatit olivat jonkin alan ja tason insinööri pojilla ja eri alojen hoitajat tai kauppatieteet tytöillä.

”Insinöörskäksi” tai vastaavaksi ei ollut jäänyt kukaan, vaan kaikilla naisilla oli omat ammatit. Hyvin oli siis työpaikka kuitenkin saatu, joskin usein kauempaa ja kolme ulkomailta saakka. Yksi ammatti ja yksi avioliitto oli hyvin tyypillinen elämämme kulku. Nykyisillä on edessään odotusarvona kolme ammattia ja kaksi avioliittoa. Elinaikanamme maailma on muuttunut kauttaaltaan teknisesti ehkä eniten. Nykyään muutokset ovat kiivaampia.

Parhaimmat kiitoksemme lukion rehtorille, opettajille, opiskelijoille ja uusille ylioppilaille! Meille juhla oli ikimuistoisen hieno ja jää syvälle sisimpäämme. Sydämissämme olemme silti samankaltaisia sieluja.