Vielä kerran turpeesta

Turpeentuotanto on ajankohtainen aihe, joka selvästi kiinnostaa monia. Kiitos Liisa Toopakalle ja Olavi Kontoniemelle kirjoituksista kahdessa edellisessä Viiskunnassa. Ne osoittavat, että tätä turveasiaa voi tarkastella hyvinkin monella tavalla. Tässä vielä hieman tarkennusta aiempaan kirjoitukseeni.

On totta, että turpeen käyttö pitemmällä aikavälillä on vähenemässä. Sen täytyy kuitenkin tapahtua hallitusti niin, että alan yrittäjien nykyinen kalusto pystytään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. Ne on tehty nimenomaan turpeennostoon eli niitä on vaikea räätälöidä muihin käyttötarkoituksiin.

Kun uusia turpeentuotantoalueita suunnitellaan ja niihin haetaan ympäristölupia, täytyy niissä huomioida myös vesistönäkökohdat. Esimerkiksi toimivien laskeutusaltaiden suunnittelu kuuluu osana ympäristöystävälliseen turpeentuotantoon. Onneksi Suomessa on erittäin paljon turvetuotantoon soveltuvia soita, joten niistä voidaan valita sellaisia alueita, joilla vesistövaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Turvetta tarvitaan esimerkiksi kuivikkeeksi suomalaisilla kotieläintiloilla ja niin saadaan myös hyvää lannoitetta maamme pelloille. Kasvuturvetta puolestaan käyttävät esimerkiksi kasvihuonetilat ja siihenkin on haasteellista löytää korvaavia vaihtoehtoja. Sama turpeentuotantoala pystytään hyödyntämään myös paremmin, kun siitä nostetaan sekä kuivike- ja kasvuturvetta että polttoturvetta.

Kylmät talvet ovat Suomessa edelleen täysin mahdollisia eli sitäkin voidaan kysyä, että mistä silloin saadaan tarvittava lämpöenergia maamme voimalaitoksille? Kun voimalaitosten lämpökattiloissa käytetään hakkeen seassa myös polttoturvetta, tapahtuu palaminen puhtaammin ja kalliit lämpökattilat pysyvät ehjinä.

Turpeenpolton imago on viime vuosina kärsinyt ja sen takia monet pienet lämpölaitokset käyttävät muuta lämpöenergiaa, vaikka ne saisivat polttaa turvetta verottomasti 5000 megawattia vuodessa. Nythän ne käyttävät pääosin haketta, jota tuodaan myös muista maista.

Olisikin tärkeää saada myös median tuottama mielikuva turvetta kohtaan myönteisemmäksi. Suomi on selvästi etuajassa turpeen käytön vähentämisen tavoitteellisessa aikataulussa. Nyt pitäisi kuitenkin kaikkien yhteistuumin myöntää turpeen merkitys Suomen työllisyydelle ja kansantaloudelle.

Jokaisessa energiantuotantomuodossa on omat haasteensa. Oli sitten kyseessä vaikkapa tuuli-, vesi- tai ydinvoima, niin kaikista löytyy erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi aurinkopaneelit ja maalämpö tuovat kyllä paljon mahdollisuuksia, mutta niistä ei taida ainakaan lyhyellä aikavälillä löytyä riittävästi kapasiteettia korvaamaan polttoturvetta. Turvetta siis tarvitaan jatkossakin, myös lämpöenergiaksi.

Pentti Hepojoki

Töysä