Vanhukset vankeina omassa kodissaan

Tässä kyllä pikkuhiljaa mitta rupeaa täyttymään, kuinka meitä vanhuksia on kohdeltu tässä korona-asiassa.

Ensin meidät 70-vuotiaat ja sitä vanhemmat määrättiin karenssiin, joka on nyt muuttunut vankilaksi. Meille tuodaan ruoka rappusille ja heilutellaan ikkunan takaa, näin ovat meidän politiikassa korkealle koulutetut ministerit määränneet, ja me kuuliaiset vanhukset nöyrästi tottelemme.

Tätä on nyt jatkunut kaksi kuukautta eikä loppua ole luvassa, muita rajoituksia voidaan kyllä purkaa vedoten perustuslakiin.

Tästähän ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin että me yli 70-vuotiaat emme ole perustuslain suojeluksessa. Tässä tulee väkisinkin mieleen, että meidät on sujettu eläintarhaan, me emme muuta tarvitse kuin ruokaa ja aidan takaa katsomista. Jos nämä viisaat ministerit eivät itse tiedä, mitä meille vanhuksille pitäisi tehdä, niin nimeäisivät edes työryhmän, niin eiköhän se syksyyn mennessä jotain keksisi.

Toki ne muistaa sanoa sen, että ne suojelee meitä, mutta sen ne unohtavat sanoa, että tässä me suojelemme omaa imagoamme ensin, ja sitten vasta vanhuksia.

Uskallan uskoa, että vaikka meiltäkin näitä rajoituksia vähän helpotettaisiin, niin jo itsesuojeluvaistokin meille sanoisi, mitä voimme tehdä ja mitä emme. Ei meidän tarvitsisi kaikkia vastaantulevia halata niin kuin nämä koululaiset tekevät.

Me ollaan ihmisiä, me ollaan yli 70-vuotiaita, me haluamme elää elämäämme niin kuin muutkin vapaana olevat.

Tässä lopussa voisi siteerata pohjalaista sananpartta: ”Tässä tulee aika niin pitkäksi, että tässä tulee ihan pitkähäntäisiin täihin.”

Martti Takanen, 78 vuotta