Tuulivoimalat tulee rakentaa kauas asutuksesta

Kuortaneella ja muualla on käsittelyssä tuulivoimaosayleiskaavoja. Niitä käsitellessä unohtuu muutama asia.

Tuulivoimaloiden kuultava melu kantaa yllättävän pitkälle. VTT mittasi Kurikassa Santavuoren voimaloiden meteliä puolen vuoden ajan pari vuotta sitten. 1,7 kilometrin etäisyydellä sijaitsevassa talossa asumisterveysasetuksen yöaikaiset maksimit ylittyivät jatkuvasti. Nukkumiseen käytettävissä tiloissa tuulivoimaloista saa tulla maksimissaan 25 dB:n verran melua, Kurikassa keskiarvo oli reilusti yli 30 dB, vaihteluvälin ollessa 18–55 dB.

Käänteisesti laskettuna Santavuoren voimalat, jotka ovat matalampia ja pienempiä kuin mitä moneen kuntaan nyt suunnitellaan, pitäisi olla arviolta 4,5–6 kilometrin päässä asutuksesta, jotta asumisterveysasetuksen yöaikaiset meluasetukset eivät ylittyisi.

Kuortaneellakin puhuttu kahden kilometrin etäisyys ei riitä. Ilmajoen kunnanvaltuusto teki päätöksen kolmen kilometrin turvaetäisyydestä ja Evijärvellä päädyttiin neljään kilometriin. Siinä alkaa jo olla edes vähän järkeä.

Toinen, mikä unohtuu, on sähkölinjat. Niiden alle jää huomattavia maa-alueita, jotka tarvittaessa pakkolunastetaan. Voimaloille rakennettavien teiden ja sähkölinjojen vuoksi metsät pirstoutuvat, mikä vähentää luonnon monimuotoisuutta. Sähkön siirtohinta nousee.

Tuulivoima ei ole puhdasta energiaa. Turbiineihin tarvittavien maametallien louhinta aiheuttaa ympäristötuhoja louhintamaissa. Voimaloiden sisältämät kemikaalit, 2000–3000 litraa, ja voimaloiden maatärinä ovat uhka pohjavesille. Lavat ovat ongelmajätettä. Niitä ei oteta vastaan edes Riihimäellä Fortumin ongelmajätelaitoksella.

Tuulivoimalat aiheuttavat terveys- ja maisemahaittoja sekä pudottavat kiinteistöjen arvoja. Ei taida monikaan mökin omistaja olla mielissään Kuortaneen kunnan suunnitelmista.

Ehkä asiaa kannattaa miettiä uudestaan ja ainakin sijoittaa voimalat riittävän kauas taloista ja huviloista. Voimaloiden tai talojen siirto on myöhemmin mahdotonta.

Leena Kurikka

Seinäjoki