Turpeen polttaminen ei kuulu tulevaisuuden maailmaan

Elämme poikkeuksellista aikaa ja ratkaistavanamme on suuria haasteita. Lämpenevä ilmasto ja hupeneva elonkehä aiheuttavat isoja uhkia, eivätkä rajallinen maapallo ja sen luonnonvarat yksinkertaisesti kestä nykymenoa. Emme ehkä kohtaa pahimpia seurauksia seuraavina vuosikymmeninä, mutta tiedemaailma on varsin yksimielinen siitä, että muutoksen on tapahduttava nyt, tai seurauksista kärsivät erityisesti tulevat sukupolvet.

Ongelman korjaaminen on järkevää aloittaa isoimmista ongelmista, kuten esimerkiksi tässä tapauksessa turpeesta. Pentti Hepojoki kirjoitti Viiskunnassa 25.2., että turve tulisi luokitella uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Kuinka turve luokitellaan, ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että poltettaessa se saastuttaa enemmän kuin kivihiili ja lämmittää ilmakehää paljon suhteessa siitä saatavaan hyötyyn. Sen kaivaminen aiheuttaa vesistöpäästöjä, hävittää elinympäristöjä ja luonnontilaisella suolla uuden turpeen kertyminen on hidasta.

Turpeen polttamisella on ollut paikkansa, kun on ratkaistu energiakriisiä 1970-luvulla. Maailma on kuitenkin muuttunut, tieto ja teknologiat ovat lisääntyneet. Suomi on tällä hetkellä yksi harvoista turvetta polttavista maista koko maailmassa, esimerkiksi Ruotsissa turvetta käytetään murto-osa siitä mitä meillä.

Ilmastoa lämmittävälle turpeelle on jo vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi Kuortaneen urheiluopistolla käyttöön otettavat älykäs energiaverkko, aurinkopaneelit ja maalämpö, joilla turvetta korvataan. Myös uudet vaihtoehdot luovat ja tuovat työpaikkoja.

Turpeesta luopuminen on haaste, joka koskettaa erityisesti Etelä-Pohjanmaata. Yrittäjät ovat ongelmissa, ja monen tilanne on varmasti karsea. Hepojoki toivoi kirjoituksessaan, että tietoa jaettaisiin erityisesti luonnonsuojelujärjestöjen suuntaan. Luonnonsuojeluliitolla onkin jo pitkä historia aiheen parissa. Esitimme turpeelle exit-strategiaa jo kymmenen vuotta sitten, jotta turpeesta olisi voitu luopua hallitusti.

Turveala ei ole ainoa, joka kohtaa muutoksia tulevaisuudessa. Toivon, että voimme muutaman kymmenen vuoden kuluttua todeta, että nykyhetken kaikesta epävarmuudesta huolimatta tässä kävi ihan hyvin. Onnistuimme vähentämään päästöjä, löytyi uusia ratkaisuja, syntyi uusia työpaikkoja ja elinkeinoja. Ehkä elämä on erilaista, mutta hyvällä tavalla.

Liisa Toopakka

Töysäläislähtöinen suojeluasiantuntija

Suomen luonnonsuojeluliitto