Toisenlainen joulu

Joulukuun eka. Aika kirjoittaa joulupukille. Pienenä tyttönä halusin kirjoittaa rehellisen kirjeen. Kirjeen, jossa toivoin, että tämä joulu olisi erilainen kuin edelliset.

Ettei isä haukkuisi taas äitiä, ettei se sama mies taas joisi itseään tilaan, josta koituisi kaikille kipua ja epäluottamusta. Ettei se taas hakkaisi ketään. Eikä meille tulisi mitään ryyppyryhmää.

Mutta jos sen kirjeen olisi joku muukin lukenut kuin joulupukki?

Eihän sitä voinut kirjoittaa, jos joku olisi sen lukenut, olisi taas joku ollut pulassa, joko minä tai äiti. Minut olisi revitty suusanallisesti ja äiti hakattu. Ei sellaista joulua.

Nyt isona tyttönä haluaisin kirjoittaa taas joulupukille. Laittaisin siihen kirjeeseen hieman erilaisia asioita.

Toivoisin sille pienelle lapselle, joka käy samaa helvettiä läpi kuin minä lapsena, rohkeutta kirjoittaa sen kirjeen ja antaa aikuiselle, joka oikeasti voisi puuttua vääryyteen.

Toivoisin niille lapsille joiden vatsa kurnii, masun täytettä, ettei tarvitsisi koskaan nälissään mennä maaten.

Toivoisin läheisteni ymmärtävän, ettei mikään tunnu niin kamalalta kuin se, että susta tehdään mitätön.

Arvostaisivatko he tänä jouluna toisiansa sellaisina kuin ihmiset ovat? Olisiko tänä jouluna joku mun kanssa selvin päin?

Ainut ongelma tässä on se, etten usko joulupukkiin. Kuka lukisi mun kirjeeni?

Teija Mesimäki