Suorastaan uskomatonta

Kuinka ihmeessä me, jotka synnyimme ilman äitiysvoimistelua,

neuvojaa ja äitiysrahaa

– kuinka ihmeessä me – ilman lapsilisää, päiväkotia ja leikkikoulua,

ilman vaippoja, muovia ja teippejä,

– kuinka ihmeessä saatoimme oppia konttaamaan

ja kävelemään näin kauas ja kauan.

Kuinka ihmeessä osasimme leikkiä

kävyillä ja tikuilla ja sileillä kivillä

tietämättä mitään virikkeitä antavasta leikkiympäristöstä,

terapiasta ja paneelikeskusteluista

aiheista lapsi ja kulttuuri,

me jotka paikatuin polvin ja puupohjakengin

seisoimme eri jonoissa sota-aikana.

Me, jotka istuimme rapistuneissa luokkahuoneissa

kirjoitimme vihkoihimme

ja luimme läksyjä omista kirjoistamme,

perityistä tai vanhoina ostetuista,

vailla ilmaista aamiaista ja koulukyytiä

ja onnellisen tietämättöminä

koulukypsyystesteistä, kukista ja mehiläisistä

ja opiskelulisistä.

Meillä ei ollut aavistustakaan

kuraattoreista, koulupsykologeista,

nuorisotiloista eikä kunnallisista lautakunnista.

Meillä ei ollut vapaa-ajan ongelmia.

Kuinka ihmeessä olemme selvinneet

hengissä ja päässeet tähän asti

kuinka on mahdollista,

että meillä oli niin hauskaa.

Se on suorastaan uskomatonta!

Tällä, tuntemattomaksi tekijäksi jääneen runolla Alavuden seurakuntaa haluavat kiittää 7. huhtikuuta 80-vuotiaiden juhlassa kirjankin saaneet