Savivellihaudat Alavudella

Käydessäni Alavuden hautausmaalla Tusantien varrella näin uusilta hautakummuilta maan sulaessa valuvan savivelliä joka suuntaan.

Vainajat eivät valita, mihin liejuun heidät on haudattu. Hautausmaa kun on käytännössä eläviä varten.

Elävät sen sijaan tiedostavat, millainen hautausmaa on paikkana. Muistomerkit ja istutukset ovat eläviä varten.

Odottaisi hautausmaan olevan katsomisen kestävän ja kulkemiseen soveltuvan jokaisena vuodenaikana.

Tietääkseni on hautausmaita, missä hautaa kaivettaessa saatavaa maata ei käytetä peittämiseen.

Miten olisi, jos seurakunta käyttäisi hautaamiseen hieman enemmän maata tällä hautausmaalla? Vaihtaisi savivellin muualta tuotuun hiekkaan?

Tällä saavutettaisiin parikin etua: uusi hautakumpu pysyisi maan sulaessa siistimpänä ja – käytännön arkirealismia – vainaja maatuisi kunnolla.

Tiiviissä savessa maatuminen hidastuu ja hautojen uusiokäyttö saattaa nostaa ylös muumioituneita vainajia.

Savivellissä kompastellut