Muutama sana päätöksenteosta kunnissa

Olen ollut kunnallispolitiikassa mukana kolmen vuoden ajan, joista ensimmäiset kaksi vuotta hallituksessa, ja sen jälkeen rivivaltuutettuna. Halusin omalta osaltani vähän kommentoida asioita, mutta ihan rakentavassa mielessä.

Kun olet mukana hallituksessa, tiedät paljon enemmän kuin tavallisena rivivaltuutettuna. Hallitus kokoontuu useammin, tapaa yhteistyökumppaneita, käy vierailulla eri paikoissa ja kokoukset pidetään suljetuin ovin. Silloin keskustellaan paljon salassapidettävistä asioista.

Valtuuston kokoukset ovat avoimia ja niissä syntyvät varsinaiset päätökset kulloinkin käytössä olevalla tiedolla.

Monesti on tullut tunne, että kun hallitus, lautakunnat ja viranhaltijat hoitavat kukin omaa kaistaansa, ettei sitä tietoa tule koskaan liikaa. Sekä päättäjän että äänestäjän pitäisi olla kovin aktiivinen lukeakseen kaikki pöytäkirjat kaupungin verkkosivuilta.

Omasta mielestäni avoimuus on mennyt parempaan suuntaan, enkä panisi pahakseni jos valtuuston kokoukset striimattaisiin nettiin, kuten moni kunta jo tekee.

Kuntapäättäminen on tunnetusti hidasta. Kun teet valtuustoaloitteen, et tiedä mihin se aina hukkuu. Kukaan ei tule kertomaan, miten homma edistyy, mutta välillä sentään tulee onnistumisiakin ja asiat etenevät.

Sosiaalisessa mediassa kuulee usein polemiikkia. Yleensä päätöksissä on päämäärä, joka ei heti ulospäin näy. Eli keskeneräisistä asioista ei voi puhua kuin vasta sitten, kun on sen aika. Itse pyrin välttämään turhaa spekulointia etukäteen.

Oma kärkihankkeeni tällä valtuustokaudella on ollut kevyenliikenteenväylä Alavuden Asemalta Tuuriin. Otin sen valtuustoryhmässä puheeksi jo alussa ja teimme siitä esityksen. Väylään on kyllä tehty suunnitelmat ja laskelmat, mutta koska kuntataloudessa on paljon muuttuvia tekijöitä ja muitakin rahareikiä, emme tiedä, milloin se toteutuu. Itse en ole asiaa unohtanut ja haudannut.

Johanna Yli-Kaatiala, KD Alavus