Maitokannut ja kaupungin poistotavarat

Olen samaa mieltä kuin Aki Palsanmäki, että kannut eivät olleet ostettaessa ylihintaisia, vaikka hinta oli kova ja hyvä myyjälleen – siksi että näin suuria kappalemääriä harvoin myydään kerralla. Jos nämä myytäisiin joskus yksitellen, saataisiin parempi hinta.

Suomessa on tiettävästi vain yksi toinen keräilijä, jolla on yli 1200 maitokannua. Toivottavasti ne ovat suomalaisia myös.

Valtuutettujen Alavudella pyytäisin katsomaan, miten kaupungin poistotavarat myydään.

Onko yksi henkilö oikeutettu ne myymään muulle henkilökunnalle, luottamushenkilöille vai saako niitä ostaa myös muut kuntalaiset? Lahjoitetaanko niitä, esimerkiksi kalusteita, ilmaiseksi, kun vain vie pois.

Mitä tehdään it-tavaroille, mitä laitteille ja koneille, joita tarvitaan puhtaanapidossa ja kiinteistöjen hoidossa: ruohonleikkureita, traktoreita ja niin edelleen? Kun ne ovat yleensä kunnossaolevia vaihdettaessa ja kirjanpidpossa jopa nollaan poistettuja, mikä on niiden poistomyyntihinta?

Uskon, että näitä kertyy kaupungille enemmän kuin tuo maitokannukauppa joka vuosi. Onko tämä asia kunnossa?

Kun tavarat on julkisin varoin ostettuja, pitäisi ne myös myydä julkisella tavalla julkisella huutokaupalla. Nettihuutokaupatkaan eivät aina mahdollista oikeaa hintaa niille, vaikka ne ovat mielestäni toiseksi paras tapa myydä poistotavaroita.

Mikko Paavola, Helsinki