Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Osallistuimme tapamme mukaan Kehitysvammaisten kirkkopyhään Töysässä 5.5. Päivän eteen oli varmaan nähty vaivaa, mutta eräs asia jäi mietittyttämään.

Tapahtuma aloitettiin ruokailulla Töysän seurakuntatalolla. Seurakuntasali oli katettu ruokailijoille vain salin toiseen päähän. Arvata saattaa, että tiloissa oli ahtautta, varsinkin kun meistä monilla on vaikeuksia liikkua ja hahmottaa tiloja.

Pahimmalta tuntui kuitenkin pääemännän ohje, että alkää ottako liikaa ruokaa lautasellenne, ettei satu vahinkoja tilojen ahtauden vuoksi. Kuitenkin annettiin lupa hakea lisää ruokaa.

Nyt oli kuitenkin kyse kehitysvammaisista, joitten ongelma on usein käsittämisen ja ymmärtämisen alueella. Päällimmäiseksi jäi se pyyntö, että älkää ottako liikaa ruokaa. Ei sitten otettu!

Miksi koko seurakuntasalia ei voitu kattaa näille seurakuntamme jäsenille? Varmaan tiedossa on, että suurimalla osalla on ongelmia liikkumisen suhteen ja kömpelyyttä astioiden kuljettamisessa. Niin on monilla muillakin, esimerkiksi vanhuksilla, invalideilla ja saattaapa joku ketteräjalkainenkin liukastua ihan sattumalta.

En ole koskaan missään tällaista ohjeistusta kuullut. Ohjeistus olisi voitu välttää hyvällä suunnitellulla. Hyvä oli nyt parhaimman este, valitettavasti.

Sama kohtelu kaikille, kiitos