Kuortaneella nähty

Kuortaneen kunnantalolla näytettiin sama, mitä itsenäisyyspäivän tienoilla näki livenä kuusi Palloiluhallillista kuntalaisia. Sinänsä hyvästä videoesityksestä jäi kuitenkin lässähtänyt maku ja mieleen nousi kysymyksiä. Miksi lapsen hyvä esitys isänsä kainalossa voitiin tallentaa videolle, mutta suuremman lapsijoukon yhteisesityksestä Korsuköörin kanssa lapset tuli rajata pois? Selityksenä kuultiin syyksi lasten yksilönturva.

Tilaisuus päättyi lasten ja kuoron yhteisesitykseen, joka sai monet katsojat kyyneliin ja esittämään kiitokset nähdystä ja koetusta. En ymmärrä, miten lasten turva järkkyi heidän yhtyessä kertosäkeeseen: ”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis on maa. Kertokaa lastenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa.” Vanhemmilla kai oli halutessaan oikeus jättää lapsensa syrjään esityksestä. Lapset kokevat varmaan suurena pettymyksenä osuutensa pois jättämisen kunnan Suomi100-tapahtuman taltioinnista.

Taas kerran kyse on arvoista. Niistä korostetaan usein tärkeinä tasa-arvoa ja yksilön suojaa. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, kenen arvot ja arvostukset ovat tärkeimmät ja oikeat, vaan siitä, miten pitkälle sallitaan moniarvoisuutta. Yhden totuuden kansakunta olisi kauhistus. Tasa-arvoon ja yksilönsuojaan vedoten näyttää usein olevan pyrkimys yhteen totuuteen. Moniarvoisuus nähdään liian usein omien perinteiden väheksyntää jopa halveksuntaa kansainvälisyyden ja uusien virtausten rinnalla. Isänmaallisuus, oman perinteen kunnioittaminen ja kristillisyys kohtaa nykyään usein jopa halveksuntaa.

Koska kuntaan on palkattu viestintäkoordinaattori, pyydän häntä julkisesti kertomaan, miten on kirjoitettu se lain pykälä, johon perustui lasten osuuden pois karsiminen. Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Korsukööri tulee jatkamaan esiintymisessään veteraanien perinteen kunnioittamista, vaikka sitä ei lapsille suotaisikaan.