Kommentti turvekeskusteluun

En ole kovin innokas kirjoittelemaan yleisönosastolle, mutta koska Liisa Toopakan kirjoitus (Viiskunta 11.3.2021) oli toteutettu ilman nykymediassa niin yleistä paatosta, ajattelin tuoda esiin joitakin geologisia näkökulmia asiaan.

Oma talouteni ei riipu suuresti siitä, mitä lämpölaitoksessa poltetaan, enkä kutsu itseäni asiantuntijaksi, koska titteli on nykyään kärsinyt melkoisen inflaation.

Ensiksikin, ihmettelen suuresti, että itsestään selvästä asiasta, ilmastonmuutoksesta, on tehty niin maailmoja murskaava ihmiskunnan estettävissä oleva tapahtuma. Ilmasto on muuttunut jatkuvasti pidempien ja lyhyempien ajanjaksojen syklissä. Joka tapauksessa olemme menossa kohti seuraavaa jääkautta, halusimme sitä tai emme.

Toiseksi ihmettelen sitä, että mikä ihmeen maaseutuelinkeinojen kampittaminen on nykyajassa menossa. Kunhan turvetuotanto saadaan alas, sitä seuraavat puuntuotanto ja maatalous laajasti ajateltuna. Kaikki aikaisemmin kotimaassa tuotettu joudutaan korvaamaan ulkomaisella tuotannolla. Kenen talous sellaista kestää? Suomessa vain digitoidaan ja tutkitaan yhteiskunnan rahoituksella mitä eriskummallisimpia vaihtoehtoratkaisuja.

Sitten se ykkössyntipukki, turve, joka on ehdottomasti uusiutuva luonnonvara. Huono arpaonni ei sitä muuksi muuta. Turvetta tulee soilla, joka vuosi pari milliä lisää eli enemmän kuin Suomessa on koskaan vuodessa poltettu. Mielestäni on aivan sama, mitä kattilassa poltetaan, aina tulee ilmaan hiilidioksidia. Laskelmia voidaan tehdä tarkoitusperien mukaan monenlaisia.

Geologian tutkimuskeskuksus painotti elokuussa tiedotteessaan, ettei voida osoittaa turvetuotannon lisänneen järvisedimentaation (lietteen) määrää suhteessa vertailujärviin. Katastrofitutkimus on aina saanut runsaimman rahoituksen ja maailmallahan on nykyään karmea kisa siitä rahoituksesta. Ilmastoasioissakin unohdetaan usein täysin geologiset ilmiöt, kuten laattatektoniikka, tulivuoritoiminta, valtamerien keskiselänteiden aktiivisuus jne.

Kyllä maapallo ja suurin osa eliöstöstä pärjäävät, nykyihmisestä en menisi takuuseen.

Olavi Kontoniemi

Alavus

geologi, FT