Kommentti: Jonkun pitää ne palkatkin maksaa

Olemme saaneet viikon sisällä poikkeuksellisen monta viestiä liittyen uutistemme maksullisuuteen. Palautteenantajia tuntuu harmittaneen erityisesti se, että jaamme Viiskunnan Facebook-sivulla juttuja, jotka ovat niin sanottua tilaajasisältöä eli lukemaan päästäkseen pitää olla I-Mediatili ja voimassaoleva Viiskunnan tilaus. Toki juttuja pääsee lukemaan myös maksamalla lukuoikeudesta, joka avaa kaiken verkkosivujemme sisällön 24 tunnin ajaksi – kahdella eurolla. Eipä kahden kuukauden digilehtikään paljoa enempää maksaisi, kun tarjoushinta on viisi euroa.

Perusluonteeltani positiivisena olen ottanut kiukkuisetkin palautteet vastaan iloisella mielellä. Kertovathan ne siitä, että meidän juttumme kiinnostavat niin paljon, että niiden maksullisuus jopa kiukuttaa ja saa laittamaan palautetta. Palautetta kun ei liiemmälti tänne toimitukseen tule, vaan kiitoksetkin menevät useammin jutun haastateltavalle kuin kirjoittavalle toimittajalle.

Eihän se tietenkään ole mukava aiheuttaa ihmisissä kiukkua, mutta juttujen maksullisuudelle on meillä selkeät perusteet. Jostain on saatava se raha, jolla maksetaan palkat ja muut lehdenteosta syntyvät kulut.

Viiskunnan tuloista noin puolet tulee mainostajilta ja toinen puoli tilauksista. Myös me elämme samassa todellisuudessa kuin koko suomalainen media-ala. Trendinä on ollut jo useamman vuoden ajan, että mainoseuroja siirtyy perinteisestä mediasta suurille kansainvälisille toimijoille, etunenässä Google ja Facebook. Lisäksi median kuluttamisessa tapahtuneet muutokset pienentävät tilaushalukkuutta. Moni tyytyy niihin uutisiin, jotka lukija saa ilmaiseksi.

Toinen tärkeä syy siihen, että suurin osa verkossa ja Facebookissa jakamistamme jutuista on maksullisia, on se, että arvostamme tilaajiamme. Emme halua antaa ihmisille, jotka eivät maksa lehdestä, lehden sisältöä ilmaiseksi. Se ei olisi oikein niitä kohtaan, jotka osallistuvat minun ja kaikkien muiden Viiskunnassa työskentelevien palkkakuluihin maksamalla meidän tekemästämme työstä. Eiväthän putkimiehet, leipurit tai parturit tee työtään ilmaiseksi vaan asiakas siitäkin maksaa. Vaikka sanomalehdistöllä on ollut ja on edelleen myös yhteiskunnallinen tehtävänsä tiedonjakajana ja vallan vahtikoirana, paikallislehtikin on liikeyritys, jonka toimintaan liittyvät samat lainalaisuudet kuin kaikkeen muuhunkin yritystoimintaan: jos kulut ovat suuremmat kuin tulot, kuluja on supistettava ja äärimmäisessä tapauksessa lopettettava liiketoiminta kokonaan.

IROResearch Oy:n marraskuussa tekemässä Tuhat suomalaista -tutkimuksessa tuli ilmi, että kotimaisen median arvostus on ennätyksellisen korkeaa. Kyselyyn haastatelluista 96 prosenttia piti tärkeänä sitä, että Suomessa säilyy vahva ja monipuolinen, suomalaisia sisältöjä tuottava mediatarjonta. Osuus on noussut yhdeksän prosenttiyksikköä kahden vuoden takaisesta mittauksesta.

Suomalaisessa mediassa työskentelevälle tulos on ilahduttava. Pelkkä arvostus ei kuitenkaan riitä, vaan sen pitää näkyä myös toiminnassa. Jos tilaajat eivät halua tilata tuotettamme tai mainostajat eivät paikallista mediaa houkuttelevaksi ilmoitusvälineeksi, se ei säily ikuisesti. Siksi me emme anna työmme tuloksia jatkossakaan ilmaiseksi.

Ella Nurmi

Viiskunnan päätoimittaja

>>>>>>> Stashed changes