Kiusaamisen kitkemiseen kovemmat konstit

Koulukisaamisesta ja yleensä kiusanteosta on puhuttu sekä kirjoittettu lähimenneisyydessä runsaammin kuin koskaan aikaisemmin. Muun muassa lehdissä, televisiossa, radiossa on otettu kantaa ja esitetty ratkaisuja sekä viisaita keinoja kiusaamiseen kitkemiseksi.

Kiusaamisesta ja muista kurittomuuksista on kerrottu ”malliesimerkkejä” tiedotusvälineissä. Kyseessä on vuosikymmenien ajalta toiminta, joka todistaa yksinkertaisen asiankin olevan vaikeaa, kun ratkaisuun ei käytetä maalaisjärkeä.

Ensiksi tulee mieleen, että järjestelmässä on vikaa. Onko kaikki kurinpidolliset oikeudet otettu opettajilta pois uudistetuilla opetustoiminnan ynnä muilla ohjesäännöillä?

Siitä huolimatta, että koulukiusaamista on pidetty esillä aktiivisesti, kiusanteko on lisääntynyt. Tilaston mukaan kerran viikossa koulukiusaamisen kohteeksi joutuneiden peruskoulun kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaiden osuus on lisääntynyt useilla prosenteilla viime vuosina.

Kiusaaminen on todella vakava asia. Kiusatulla on paha olla. Nuoresta tuntuu siltä, että kukaan ei välitä eikä auta.

Kiusaamisen kitkemisen keinoiksi on yhä enemmän alettu käyttää julkkisten vierailuja koululla ja nuorisolle tarkoitetuissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi Duudsonit ovat kiertäneet eri puolilla valtakuntaa puhumassa kiusaamisesta. Varmasti viisaita toteamuksia omakohtaisesta kiusattuna ja myös kiusaajana olleiden kokemuksella. Tuntuu kuitenkin järjen vastaiselta se, että kiusaamisellakin tehdään jo nykyään bisnestä. Eiväthän valtakunnaliset nuorten idolit varmasti ilman palkkioita aikaansa tuhlaa.

Julkkisten ja nuorten idolien käynnit kouluilla on kuitenkin parhaimmillaankin vaikutuksiltaan vain hetkellinen ensiapu, jos sitäkään. Kyllä kiusaamiseenkin parantavat lääkkeet pitäisi aina löytyä oppilaitoksessa, kodeista, nuorisoyhdistyksistä ja niin edelleen. Vain mainittujen lähitahojen määrätietoisella ja tomeralla toiminnalla voidaan saavuttaa pysyviä tuloksia. Ei kiusaamista ehkä koskaan saada loppumaan, mutta vähentämiseksi.

Jos ja kun kiusanteko lisääntyy ja kovenee entisestään, ollaan siinä tilanteessa, että maaseudunkin kouluilla pitää olla virallinen järjestyksenvalvoja opettajien apuna.

Kuunnellessa asiasta tulleita yhteydenottajien kerrontaa ja seuratessa tiedotusvälineistä keskustelua koulukiusaamisesta, niin tulee pakostakin mieleen omat koulukokemukset vuosikymmenien takaa. Heti voin todeta, että varmasti koulukisaamista ja nuorten keskinäistä kinaa on ollut aikojen alusta saakka. Se oli ennen kuitenkin reilumpaa. Kun joku tuli kiusaksi, se yleensä painittiin välitunnilla pois mieltä painamasta ja samalla saatiin kiusaaja kuriin. Jos ei muuten niin joukkovoimalla.

Opetajillakin oli vanhaan aikaan paljon enemmän oikeuksia ja keinoja koulukiusaamisen pois kitkemikseksi kuin nykyään. Miesopettajat veivät niskasta nurkaan seisomaan, jos teki kiusaa ja konstaili oppitunnilla. Naisopettajia oli niin tomeria, että kouraisivat hiuksista tiukan otteen ja nurkkassa seisomisen oli varmaa. Kurinpalautuksena määräsi opettaja joskus riitapukareille koko luokkahuoneen lattian lakaiseminen ja luutuamisen.

Mainittujen rangaistuksien jälkeen kuri pysyi varmasti väli- ja oppitunneilla mallikkaana pitkiä aikoja.

Nykyään on toisin. Jos opettajat kurittaisivat hius- tai niskaotteella, siitä tulisi syyte pahoinpitelystä. Virkaura olisi vaarassa ja tiedotusvälineissä isot jutut.

Pentti Hautala, Töysä