Kaupungintalo nolla euroa, Harri puoli miljoonaa

Vuoden viimeisen valtuuston kokouksen asialistalla olivat muun muassa määrärahojen muutokset vuoden 2019 talousarvioon, vuoden 2020 talousarvio ja kaupungintalon purkaminen.

Kulunut vuosi muodostui taloudellisesti erittäin huonoksi. Kokouksessa toinkin esille huolen jatkuvasti nousevista menoista: vuosina 2018–2020 menot nousevat 3,5 miljoonaa, minkä lisäksi poistot kasvavat puoli miljoonaa. Kahdessa vuodessa on siis luvassa neljän miljoonan euron heikennys tulokseen. Jokainen ymmärtää, että tällä tiellä ei voida jatkaa. Sekä investoinneissa että käyttömenoissa täytyy olla entistä tiukempi.

Ensi vuoden talousarviossa oli esitys Harrin taidekeskuksen remontoinnista puolella miljoonalla eurolla, mihin valtion avustusta voitaisiin saada 125 000 euroa. Tein muutosesityksen, jossa rahaa remonttiin olisi varattu 100 000 euroa, jolla saataisiin korjattua vesikatto ja alapohja. Ajatukset Harrin taidekeskuksen yläkerran remontoinnista on syytä unohtaa. Muutosehdotus meni äänestykseen, mutta ei saanut tarpeeksi kannatusta.

Harrin taidekeskuksen lisäksi äänestykseen meni kaupungintalon purkaminen. Valtuutettu Paukkunen esitti, että kaupungintaloa ei pureta. Esitystä kannatti useampikin valtuutettu itse mukaan lukien, mutta kaatui äänestyksessä. Asiassa olisi ollut syytä ottaa vielä aikalisä. Korvaavat tilat oireilevalle henkilökunnalle olisivat löytyneet muista kaupungin tyhjistä tiloista. Aikalisä olisi mahdollistanut rakennuksen tarkemman tutkimisen. Vaikka rakenteista onkin löytynyt hometta, niin sisäilmatutkimuksissa ei ole löytynyt homeiden erittämiä toksiineja. Suurin syy oireiluun onkin todennäköisesti vanhojen mineraalivillaeristeiden levittämä pöly, jota on vuosikymmenien saatossa kertynyt ilmastoinnista ja akustiikkalevyistä. Ilmanvaihdon kanavistoakaan ei ole kyetty putsaamaan koko aikana asbestitiivisteiden vuoksi.

Kaupungintalon remontin hinnaksi on arvoitu 5 miljoonaa euroa. Oma näkemykseni on, että rakennuksesta olisi pitänyt purkaa itäsiipi ja länsiosa olisi remontoitu perusteellisesti. Purkukustannusten lisäksi remontointikulut olisivat pienentyneet huomattavasti. Uuden kaupungintalon rakentaminen maksaa huomattavasti enemmän kuin vanhan saneeraus, minkä lisäksi tulee lähes miljoonan euron purkukustannukset. Kaupungin henkilökunta olisi toiminut hajautettuna ja tyhjillään olevat tilat saatu käyttöön.

Voimakkaasti heikkenevän kuntatalouden aikana ei olla valmiita sijoittamaan muutamaa miljoonaa kaupungintalon perusteelliseen remonttiin, mutta kuitenkin vanhan hirsirakennuksen remonttiin varataan lähes 400 000 euroa.

Kaupungin talouden oikaisu vaatii tekoja, ei pelkkiä puheita.

Antti Mäkelä