Äkkiä tunnen

Äkkiä tunnen keskellä kylmän

sun ajatukses hyvän.

Oudosti lämmittä se syömmen

antaa rauhan pyhän.

Ja mä nostan katseeni ylöspäin

sinuhun, oi Kristus,

keskellä kiireen ja melun

ja taivaani kirjastuu.

Sinä keskellemme kerran

synnyit lapsena hentona,

silloinkin tähti syttyi

rakkaudesta kertomaan.

Sillä maailma pimeä on,

kylmä ja kuollut erämää

ilman toivoa, jonka antaa

vain voit sä, Jumala.

Ja jostakin suuremmasta koen

kosketuksena

taivaan,

rauhan virran jokaisen ylle,

sitä sun sydämes kaipaa.

PSR