Äiti Maija-Liisa ja isä Heikki

Ny on syytä kirioottaa teille sinne Alavuden kirkon vierelle, vaikka mieles ootta melekee joka päivä. Oma käytöski jo muistuttaa teistä!

Ensiksi teille suurkiitokset kaikkien äitien- ja isienpäivien johodosta jäläki- ja etukätehe. Ja Heikki sun 100-vuotispäiväs 18.5! Mullaki on jo sopivasti kolomenelijäsosa vuosisataa takanapäin. On aika kiittäen tehedä tiliä suhteestani teihi, jo herkän omantuntoniki takia. Mita pitemmälle tätä elämänkoulua oon menny, sitä enemmän osaan arvostaa juuriani, vaikkenha niitä oo koskaa unohtanu. Otinha tyttönimeniki jo vuosia sitte takaasi. Mulla on vieläki vain Suomen passi ja olen ylpeä kotimaastani.

Sain sieltä vahavan terveyden, ainaki tähä asti, ja suuret henkiset voimavarat, parahat evähät mennä mutkaasta tietä näkymättömihi. Ja mahtavan huumorintajun, sulta Maija-Liisa purevan ja Heikiltä leppoosan, nauru on helepos, parhaite omalla kustannuksella.

Ja ku pääsin koulun tielle! Syytä kiittää teitä joka päivä. Oon teheny hyviä ja huonoja valintoja, elämä on riepuuttanu, muttei valittelut auta, vain etehepäin suomalaasella sisulla. Ja eihä elämä oo ruusuulla tanssimista mihinää. Aiheutin teille huolia, oliha teidän vaikiaa ymmärtää mun tekemisieni. Ihailen teitä vieläki, kuinka te elittä aina ajas nopiaa muuttuvasta maailmasta huolimatta. Rakastin ja kunniootin teitä, vaikka taisitta pitää mua riitaasena. Uskallin olla eri mieltä, olin omaksunu erilaasen keskustelutavan.

Heikki, vaikka olit ankara kasvattaja, yhteeset kesätyöt pellolla ja urheelu teki meistä läheeset ja opin tekemähä töitä. Sinä Maija-Liisa osasit eläytyä toisen elämähä, näkemähä suoraha sydämehe. Puhelimes elit mun elämäni mutkia, olit suuri tuki. Me ollaha samallaasia myötäeläjiä, vaikka sinä aina murehdit ja minä taas vain toimin.

Suurin elämäni rikkaus on tiedonjano ja asiooden ymmärtäminen. Ne heräs jo lapsuusvuosina. Isän nenä lainakirias oli hyvä malli lapselle niin ku kaks päivälehtä pöydällä joka päivä. Muistan hyvin Stalinin kuoleman, olin 9. Politiikasta tuli ykkösharrastus ja siihe vielä ajan mukana elämän, luomakunnan ymmärtäminen.

Heikki ja Maija-Liisa, en täyttäny monia toiveitanne, mutta oon aina teheny parahimpani ja aina muistanu, mistä oon kotoosi. Sain teiltä luottamuksen elämähä, iliman pelekoja. Sen voi vain saada turvallisesta kasvukodista. Olen siitä teille ikikiitollinen.

Heikki, ei usee oltu samaa mieltä, mutta aina isä ja tytär!

Maija-Liisa, kiitos siitä yhteisestä myötäelokyvystä. Ei se aina helepota elämää, mutta se auttaa ymmärtämähä ihimistä.

Tuula