Lääkevarmuuden epävarmuus koettelee uskoa

Oriolan viime syksyiset pitkät toimitusvaikeudet jopa peruslääkkeiden kohdalla koettelivat uskoa yhteiskuntamme toimintavarmuuteen yllättävien tilanteiden edessä, jossa niin ihmiset kuin eläimet joutuivat kärsijän osaan.

Suomessa on tällä hetkellä käytössä niin kutsuttu yksikanavajärjestelmä, jossa yksi lääkevalmistaja toimittaa lääkkeensä pääosin yhden tukkurin kautta, eikä valmistetta ole mahdollista tilata tilapäisesti toiselta toimittajalta, sillä korvaavaa toimitusväylää ei ole olemassa. Tilanne on riskialtis häiriötilanteissa, mutta järjestelmää kehutaan kustannustehokkaaksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö on yhdessä lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean raportin, apteekkialan kehittämistä koskevan kokonaisesityksen sekä hallituksen tekemien linjausten pohjalta edelleenkehittämässä lääkejakelun varautumista poikkeustilanteisiin. Tavoitteena uudistuksessa on turvata lääkejakelun toiminta ja lääkitysturvallisuus kaikissa olosuhteissa.

Oriolan syksyisen it-järjestelmä vaikeuksien seurauksena esitetään kriittisten lääkevalmisteiden osalta siirryttävän monikanavajakeluun ja varastointitoimintojen hajauttamiseen. Myös lääketukkuja tultaisiin velvoittamaan varautumisohjelman laatimiseen force majeure -tilanteiden varalle.

Suomessa maahantuotujen lääkkeiden osuus koko lääkekulutuksesta on merkittävä ja velvoitevarastoinnin avulla turvataan elintärkeiden lääkkeiden saatavuus poikkeusoloissa, joihin toimituskatkokset lukeutuvat. Velvoitevarastointilainsäädäntö turvaa elintärkeiden lääkkeiden saatavuuden sekä käyttömahdollisuudet tilanteissa, joissa lääkkeiden saatavuus Suomeen on joko vaikeutunut tai estynyt. Kuitenkin lääkejakeluketjujen monimutkaistuminen ja lääketehtaiden fuusiot ovat kasvattaneet epävarmuutta lääkkeiden saatavuuteen, minkä vuoksi velvoitevarastointi on tarpeen huoltovarmuuden takaamiseksi.

Viimeisin velvoitevarastointiluettelo kattaa 1412 lääkevalmistetta. Fimean mukaan ”potilaiden hoitoon vaikuttavien saatavuusvaikeuksien vähäinen määrä lisää lääkkeiden käyttäjien luottamusta lailliseen lääkejakelujärjestelmään.” Näin ei kuitenkaan ole kaikissa potilasryhmissä.

Kilpirauhaspotilaat on yksi merkittävä joukko, joka on riippuvainen elintärkeästä lääkityksestä. Suomen velvoitevarastoitavat lääkkeet sisältävät vain yleisimmin määrätyn myyntiluvallisen tyroksiinivalmisteen ja noin kymmenen muuta käytössä olevaa kilpirauhaslääkevalmistetta eivät sisälly siihen. Lääkevaihto ei ole mahdollista edes tyroksiinista toiseen vastaavaan, sillä kaikki vaihtoehtoiset lääkkeet ovat erityisluvallisia.

Lääkevalmiste on erityisluvallinen silloin, kun se ei ole Suomessa kaupan myyntiluvallisena. Potilas maksaa hakumenettelyn aina reseptiä uusiessaan ja vain osa lääkkeistä on kelakorvauksen piirissä.

Valitettavasti viimeisen vuoden aikana on näiden erityisluvallisten lääkevalmisteiden saatavuus ollut poikkeuksellisen heikko toimitusviiveiden venyessä jopa uskomattomaan kuuteen viikkoon. Myös Ruotsissa ja Norjassa on ollut tyroksiini paikoin loppu apteekeista.

Tilanne on potilaiden näkökulmasta katsottuna sietämätön sekä eriarvoistava, minkä vuoksi velvoitevarastointiluettelo tulisi päivittää ajanmukaiseksi vastaamaan nykytilannetta paremmin, ja kriittiset lääkevalmisteet on määriteltävä huolellisemmin kattamaan laajempi valikoima kilpirauhaslääkkeitä. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat joutuvat syömään elintärkeää hormonikorvaushoitoa lopun elämänsä, eikä hoidosta voi pitää taukoa.

Petra Piironen