Teemaviikoilla on tarkoituksensa

Tällä viikolla vietetään tiettävästi ainakin vanhustenviikkoa, oppisopimusviikkoa, eläintenviikkoa ja ammattillisten opiskelijoiden hyvinvointiviikkoa. Kaikkia näitä on tavalla tai toisella käsitelty tai ainakin sivuttu tämänkin lehden sivuilla.

Edellämainittujen lisäksi meneillään on myös elinsiirtoviikko, joka kehottaa kertomaan omasta luovutustahdosta läheisilleen. Jokainen meistä on elinluovuttaja, jos ei ole sitä erikseen kieltänyt, mutta tiedossa oleva elinluovutustahto nopeuttaa ja helpottaa elinsiirron saajien hengen pelastamista.

Elinsiirtoa odottaa jatkuvasti yli 550 ihmistä. Se on iso määrä.

Vuosittain elinsiirtoja tehdään noin 400. Kaikille uusi elin ei ehdi ajoissa. Noin 5–10 prosenttia elinsiirtoa odottavista menehtyy odottaessaan sopivaa elintä.

Munuais- ja maksaliiton teettämän kyselyn mukaan vain vajaa kolmannes suomalaisista tuntee läheisensä elinluovutustahdon, vaikka sen ilmaiseminen on yksinkertaista ja nopeaa.

Vaihtoehtoja on useita: voi joko täyttää elinluovutuskortin, ladata sovelluksen tai kertoa tahtonsa läheisilleen. Näin toimimalla voi kuolemansa jälkeen pelastaa jopa kuuden ihmisen hengen.

Moni epäilee turhaan sopivuuttaan elinluovuttajaksi. Kalenteri-ikää tärkeämpää on elinten kunto. Elinluovutuksella ei ole yläikärajaa.

Ei myöskään pidä olla liian ankara arvioidessaan omia elintapojaan, jokainen voi täyttää elinluovutuskortin ja jättää mahdollisen päätöksen teon lääkäreille.

Rajoituksiakin on. Esimerkiksi viiden vuoden sisällä sairastettu syöpä, aktiivinen B-hepatiitti- tai HIV-infektio ovat esteitä luovutukselle.