Tasa-arvoista naistenpäivää

Tänään 8. maaliskuuta on kansainvälinen naistenpäivä. Joillekin naisille se tarkoittaa jonkun miespuolisen hankkimaa kukkakimppua tai muuta pikkulahjaa, mutta kansainvälisesti päivällä on suurempi merkitys. YK:n julistamana sitä on vietetty vuodesta 1975 lähtien, mutta sen juuret ulottuvat 1900-luvun alkupuolelle, jolloin useissa maissa julistettiin kansallisia naistenpäiviä naisten oikeuksien ja osallistumisvapauksien saavuttamisen kunniaksi.

Naistenpäivään kuuluu sukupuolten välinen tasa-arvo sekä naisten ja tyttöjen aseman parantaminen.

Suomea on kehuttu usein tasa-arvon mallimaaksi. Meilläkin on toki monia asioita, joissa tasa-arvo ei toteudu, mutta keskimäärin meillä asiat ovat hyvin.

Viime viikolla eduskunnassa hyväksyttiin uusi äitiyslaki, joka mahdollistaa sen, että naisparille hedelmöityshoidolla syntyvä lapsi voitaisiin tunnustaa jo neuvolassa. Aiemmin parien on pitänyt hakea lapsen syntymän jälkeen perheen sisäistä adoptiota, joka on hankala ja monelle naisparille turhauttava prosessi.

Äitiyslakia käsiteltäessä törmäsin keskustelupalstalle kommenttiin, että lakiesitys syrjii miehiä. Kirjoittaja olisi ilmeisesti halunnut, että myös miespareille olisi tarjottu samaa mahdollisuutta. Eiköhän lakiin saada tehtyä sekin lisäys, kunhan myös miehet voivat tulla raskaaksi.

Yksi vakava puute suomalaisäitien ja isien tasa-arvossa kuitenkin on: isät ovat usein heikommassa asemassa, kun puhutaan lasten huoltajuudesta avioerotilanteista. Myöskään perhevapaissa sukupuolet eivät ole samalla viivalla. Kyllä isälläkin pitäisi olla yhtälainen mahdollisuus jäädä lapsensa kotiin ilman, että heitä katsotaan työelämässä kummeksuen.

>>>>>>> Stashed changes