Taidetta moneen makuun

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Vanhan viisauden osoittaa todeksi myös paikallinen taidenäyttelytarjonta, joka on tänäkin kesänä ilahduttavan kattavaa.

Harrissa on avautunut naivistien hulvaton Ilontuojat Alavudella -näyttely, joka esittelee peräti 17:n eri taiteilijan töitä. Näyttelystä löytyy juttu lehden keskiaukeamalta.

Kuortaneella taiteen ystävä pääsee tutustumaan Soile Yli-Mäyryn Taidehallin ainutlaatuiseen tunnelmaan Digiuni -näyttelyssä, jota on niin ikään esitelty tämän lehden sivuilla.

Vielä kun viikonloppuna Ähtärissä aukeavat Pirkanpohjan näyttelyt, niin kattaus on runsas ja monipuolinen. Ihan tässä lähellä, kaikkien ulottuvilla.

Katsojan tarvitsee ainoastaan mennä paikan päälle: kokea ja nauttia näkemästään.

Taiteilijat ovat tehneet työnsä katsottaviksi sekä ajatuksia ja tunteita herättäviksi. Näyttelyt on ripustettu siksi, että ihmiset, ihan tavalliset ihmiset, kävisivät niitä katsomassa.

Moni laistaa taidenäyttelyt perustellen sitä sillä, ettei taiteesta mitään ymmärrä. Ei taiteesta nauttiminen vaadi ymmärtämistä.

Jos naivistin taulusta löytyy huvittavia juttuja, niille saa nauraa. Jos Yli-Mäyryn työt hämmästyttävät, niitä saa hämmästellä. Jos Hiirosen veistoksia katsellessaan muistaa suomalaisen luonnon ja puhtaan veden merkityksen, se riittää näyttelyssä käymiseen.

Kukin saa tunnustella itseään, mitä tunteita ja ajatuksia taulu tai veistos herättää. Ei ole oikeita ja vääriä tapoja tutustua taiteeseen.

Näyttelyssä käynti ei kaipaa valmistelua. Kunhan poikkeaa sisään.