Pakko päästä ulkomaille?

Ministerit ovat esittäneet toiveen, että suomalaiset matkailisivat tänä kesänä kotimaassa. Hallitus arvioi viimeksi eilen matkustusrajoitusten purkamista neuvotteluissaan Helsingin Säätytalossa.

Hallitus linjasi kesäkuun lopulla, että sisärajavalvonnasta luovutaan niiden maiden osalta, joissa koronatilanne on hyvä. Kriteerinä on, että kahden viikon aikajänteellä tautitapauksia on ollut alle kahdeksan sataatuhatta ihmistä kohden. Tilanteen arvioinnissa on katsottava myös taudin kehittymisen suuntaa.

Tähän mennessä matkustamista on suositeltu vain Baltian maihin, Tanskaan, Norjaan ja Islantiin.

On selvä, että kun rajoituksia höllennetään, niin tautitapaukset lisääntyvät. Jos sama meno jatkuu, niin syksyllä ollaan takaisin lähtöruudussa. Viimeksi on raportoitu koronatapauksista Tallinnan risteilyillä.

Itse olen ainakin hyväksynyt vallitsevan tilanteen, enkä edes haaveile ulkomaille matkustamisesta tänä vuonna. Ymmärrän kyllä, että ihmiset, joilla on esimerkiksi sukulaisia ulkomailla, haluavat nähdä läheisiään, mutta pelkkä hupimatkailu tässä tilanteessa on vähintäänkin arvelluttavaa.

Kotimaan matkailu riittää mainiosti ainakin minulle, ja voin helposti heittää ainakin kymmenen kotimaan kohdetta, joissa haluaisin vierailla, mikäli olisi aikaa ja rahaa. Saimaalle lähtisin verestämään ensimmäisen kesätoimittajakesän muistoja ja sieltä jatkaisin matkaani pääkaupunkiseudun kautta länsirannikon pikkukaupunkeihin. Lopuksi suuntaisin Lappiin.

Lähiseudun kohteista näkemisen arvoisia olisivat monet luontokohteet, esimerkiksi Ähtärin Raatikka on yhä kokematta.