Onni on kiinni asenteesta

Jokin aika sitten sain tehtäväksi kuvailla itseäni kirjoittamalla. Päädyin käsittelemään tekstissä muutamia sanoja, joiden koen sopivan itseeni. Viimeinen sana oli ”onnellinen”.

Uskon, että ihmisen onnellisuus on pitkälti kiinni hänen omasta asenteestaan ja perusluonteestaan. Tiedättehän: toiselle lasi on puoliksi tyhjä ja toiselle puoliksi täynnä.

Vaikka luontainen taipumus myönteiseen tai kielteiseen ajattelutapaan ohjaakin meitä, uskon, että myönteisyyttä voi myös opetella. Ainakin itse olen tietoisesti jumpannut päätäni ja, välillä kun tuntuu siltä, ettei mikään ole hyvin, oikein etsimällä etsinyt asioita, jotka ovat hyvin – tai voisivat olla vielä huonomminkin.

Tiedän, että tässä vaiheessa jonkun mieleen on jo tullut ajatus:

”Helppohan tuon on ajatella noin, kun se on terve, sillä on töitä ja toimeentulo turvattu”.

Tietysti elämään on helpompi suhtautua iloisesti, kun perusasiat ovat kunnossa. Onnellisuus ei kuitenkaan edellytä sitä. Jos et usko, niin lue tämän viikon lehdessä oleva juttu neliraajahalvaantuneesta Marja Korhosesta. Hoitovirheestä johtuneesta liikunta- ja puhekyvyn menetyksestä huolimatta hän suhtautuu elämään valoisasti. Korhosen ajatus ”Vaikka kaikki muuttuisi, se ei ole maailmanloppu”, on erinomainen neuvo.

Pimenevät syysillat ovat monelle aikaa, joka saa mielen tummenemaan. Nyt on kuitenkin erinomainen kohta pysähtyä ja opetella onnellisuutta etsimällä omasta arjesta ihan pieniäkin asioita, jotka saavat hyvälle mielelle. Itselläni sellaisia ovat muun muassa jaloissa kahisevat lehdet ja ohikulkijan hymy. Jos heti ei löydy kuin yksi tai kaksi asiaa, niin kannattaa iloita niistäkin ja jatkaa harjoittelua. Onnellista syksyä kaikille!