Kökkä kylän pystyssä pitää

Jos et tiedä, mitä on kökkä, niin mene Kätkänjoelle. Siellä asuvat ymmärtävät, että kökkä-sanalle löytyy pari termistä hanke.

Keski-Suomessa työskennellessäni kökkä-sana aiheutti yhteydenoton toimitukseen, kun toimittajan kieltä ei ymmärretty. En silloin vielä tiennyt ehdottaa lukijalle matkaa Alavuden kylään, jossa siemenen saa jo äidinmaidosta.

Sen sijaan valistin häntä maakunnasta, jossa on ollut aina pakko tehdä itse ja yhdessä eikä odottaa valmista. Maakunnan tekemisen maine on kiirinyt ruuhka-Suomeenkin. Eteläpohjalaisen maine on ahkera.

Kätkänjoen kyläyhdistys täyttää 70 vuotta eikä suotta. Kökällä on tehty sitä ja tätä ja tuota. Ja aina on takana ollut hanke. Kuudestaan ry on käynyt tutuksi ja ely-keskus.

Noin 160 asukkaan kylään on yhdessä saatu valaistu pururata, luontopolut, kodat, peratty kaksi lampea ja tehty uimaranta lämmitettävällä pukukopilla. Patsaita on pystytetty yhdessä uittojätkille ja sodassa kaatuneille. Eniten talkoita on vaatinut kuitenkin 90-vuotiaan koulurakennuksen pystyssä pito. Siellä on remontoitu opettajan huoneistot vuokralle, tehty sali kahdesta luokasta ja vaihdettu lämmitysjärjestelmää öljystä pellettiin ja aurinkoenergiaan. Maalämmön rakentaminen rinteeseen alkaa syksyllä, jos rahat siihen saadaan. Hankkeisiin väkeä on aina riittänyt, mutta yhdistyksen varainhankintaan, kuten kesäteatterin pyörittämiseen tarvittaisiin enemmän käsiä.

Kätkänjokelainen on kyennyt säilyttämään entisajan tärkeän kyvyn: kökkävoiman. Ennen selviö, nykyään katoava luonnonvara.

Minna Hiironen