Koirista on paljon apua

Tässä lehdessä on juttua lukukoira Rontista. Tehtäväänsä pieteetillä koulutettuja koiria on alettu käyttää apuna kouluissa ja kirjastoissa, kun on huomattu, miten niiden avulla voidaan helpottaa lasten ja nuorten oppimista.

Karvaturrin läsnäolo murtaa jään. Koira ei arvostele eikä osoittele virheitä. Sille lukemisesta hyötyvät myös esimerkiksi uutta kieltä opettelevat ja aivoinfarktipotilaat, jotka opettelevat uudelleen lukemaan.

Lukukoiratoiminta on harrastuspohjaista ja vapaaehtoista toimintaa, josta ei makseta korvauksia.

Koiralle itselleen lukukoirana toimiminen on kuitenkin täyttä työtä. Kotiin palattuaan se on äärettömän väsynyt. Parin tunnin työ vastaa sille monen tunnin metsälenkkiä. Siksi sillä pitää olla myös vapaapäiviä.

Äärettömän tarkan hajuaistinsa ansiosta koiria on alettu enenevissä määrin käyttää apuna myös erilaisten sairauksien, kuten diabeteksen ja syövän hoidossa. Samasta syystä koiria on jo vuosien ajan käytetty apuna homeiden, huumeiden, sienien ja ruumiiden etsinnässä.

Olen joskus kuullut verrattavan ihmisen ja koiran hajuaistia siten, että jos ihmisen hajuaisti olisi postimerkin kokoinen, niin koiralla sen koko olisi jalkapallokentän luokkaa. Niin suuri on ero.

Uusinta uutta hajuerottelun saralla ovat koronakoirat. Tutkinnan alla on, josko koirat havaitsisivat myös koronaviruksen meistä ihmisistä. Toteutuessaan tämä nopeuttaisi ja helpottaisi testausta huomattavasti.

Koirista on ihmisille monenlaista apua, lista on lähes loputon. Sitä ei turhaan kutsuta ihmisen parhaaksi ystäväksi.